Tietyn ikäiset lapset nyt vain ovat, vanhemmuuden kannalta, niitä parhaita.
Ennen kuin kukaan ehtii vetää herneitä nenästään syvälle aivoihin saakka, todetaan, että: kyllä, jokainen vaihe lapsen elämässä on ainutlaatuinen. Ja kyllä, lapsi on aina ihana ja vanhemmat nauttivat hänen seurastaan missä tahansa iässä.
Ja sitten itse asiaan! Lapsella todella on olemassa parasta ennen ja jälkeen -päiväykset. Siis siinä mielessä, kun ajatellaan sitä unelmakuvaa, mitä lapsen kanssa oleminen ja eläminen on – esimerkiksi heidän mielissään, jotka lapsesta vaikkapa vielä haaveilevat.
Hyvin harva ihan aidosti nauttii heräämisestä lukuisia kertoja yössä, kakkavaippojen käärimisestä, uhmakohtauksista tai teini-iän raivareista. Ja tiedetään, näissäkään vaiheissa elämä ei ole PELKÄSTÄÄN tuota. Mutta valtaosin kuitenkin on. Vaikka joka päivään mahtuukin lukuisia maailman ihanimpia hetkiä.
Kuitenkin se aika, jolloin valtaosa lapsiperheen elämästä on täynnä niitä parhaita hetkiä, sijoittuu ikään, jolloin lapsi on noin 5–6-vuotias. Ja tämähän johtuu siitä, että:
Lapsi ei tarvitse enää vaippoja, syöttöapua tai jatkuvaa vieressä tapahtuvaa valvontaa aivan jokaisella valveilla olon sekunnillaan. Pahin uhmaikä on päättynyt, valtaosa lapsista nukkuu jo hyvin ja osaa ilmaista itseään sujuvasti. Lapsen ajattelu on kehittynyt ja hän on hyvin kiinnostunut maailmasta ja sen asioista, osaa nauttia jo aivan eri tavalla esimerkiksi vaikkapa lasten teatterista (mutta ei ole vielä sitä mieltä, että se on ”lällyä”) ja elokuvissa käymisestä sekä ihan vaan satujen lukemisesta. Lapsi osaa pyöräillä, uida ja muutenkin liikkua yhdessä aikuisen kanssa.
Lyhyesti sanoen: lapsen kanssa on helpompi kuin koskaan aiemmin puuhastella yhdessä ilman suurempia ongelmia. Ja mikä tärkeintä: lapsi on vielä LAPSI. Hän tarvitsee sinua edelleen enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa ja haluaa tulla syliisi joka päivä ihan muuten vaan sekä lohdutetuksi, kun on surullinen. Hän uskoo edelleen satuihin, mutta on silti kykenevä ymmärtämään jo jonkin verran ympäröivää todellisuutta. Hän jaksaa yhä innostua hupsuista asioista ja leikeistä ilman, että ne ovat hänestä ”liian lapsellisia”. Häntä saa vielä halailla ja pussailla julkisillakin paikoilla ihan mielin määrin. 5–6-vuotiaassa yhdistyvät siis pienen ja isomman lapsen parhaat puolet.
0–4-vuotias on vielä valtaosin kuitenkin vauva, ja 7-vuotiaasta ylöspäin sinun lapsesi ovat joka vuosi yhä vähemmän sinun. Kun koulu alkaa, käsi alkaa irrota kädestä yhä useammin ja harrastukset ja kavereiden seura haukkaavat lapsesi ajasta yhä suuremman ja suuremman osan. Sinä et enää ole samassa mielessä lapsesi maailman keskipiste, ja puuhailu kavereiden kanssa alkaa ikävuosien lisääntyessä yhä useammin voittaa oleskelun vanhempien seurassa.
Tämä on toki täysin luonnollista – niinhän oma elämäsikin on mennyt. Mutta juuri siksi: nauti nyt, kun lapsesi on parhaassa lapsi-iässä. Nauti sitä ennen ja sen jälkeen. Mutta elä täysillä sitä parasta aikaa olla vanhempi yhtä aikaa pienelle ja suurelle lapselle, tuolle 6-vuotiaalle, jollainen hän on vain kerran.
Kirjoittaja on leikki-ikäisen lapsen avioliitossa oleva ”laiska äiti”, joka lyttäsi raskausaikana perhepedit ja pitkät imetykset alimpaan helvettiin – ja imetti lähes puolitoista vuotta ja nukkuu edelleen perhepedissä.