Kolmistaan

Suomi 2008. Käsikirjoitus ja ohjaus: Peter Lindholm. Dramaturgia: Kirsten Bonnén Rask. Tuotanto: Peter Lindholm ja Timo Lampinen. Kuvaus: Mark Stubbs. Leikkaus: Suvi Ryhänen. Lavastus: Kaisa Mäkinen. Puvustus: Sari Suominen. Pääosissa: Matleena Kuusniemi, Liisa Kuoppamäki, Kari-Pekka Toivonen, Taneli Mäkelä, Marjaana Maijala, Juhani Niemelä, Susa Saukko, Rea Mauranen. Kesto: 100 min.

Itseään etsivien kolmikymppisten ihmissuhdekarusellit ovat saaneet oman buuminsa kotimaisessa elokuvassa. Venytetyn nuoruuden vastuuttomuus ja sitoutumispelko, lasten hankinta ja lapsettomuus, Sen Oikean ikuinen etsintä ovat aiheita jotka osuvat nykykatsojaan. Samanikäisten ohjaajien ja kirjoittajien käsissä on viime vuosina oltu Kuutamolla, ahdistuttu Onnen varjoissa ja harrastettu Sooloilua – puhumattakaan television uraauurtavasta Irtiotoista tai Vera Kiiskisen ja Liisa Kuoppamäen kirjoittamasta ja näyttelemästä Kaikki kunnossa -komediasarjasta (2007), jossa kulissit romahtelivat täydellisen parisuhteen yltä niin että ropisi.

Sarjasta tutut vahvat naiset ovat pääosissa myös Peter Lindholmin ohjaamassa romanttisessa draamakomediassa Kolmistaan, joka onnistuu syventämään puhki kulunutta triangeliasetelmaa aikuiseen suuntaan. Tomi (Kari-Pekka Toivonen) on 35-vuotias tutkija, joka on uponnut tasaiseen perhe-eloon mukavan Maria-vaimonsa (Kuoppamäki) ja kahden lapsensa kanssa, kunnes hänen kaupunkisosiologisen tilatutkimuksensa sotkee viehättävä Janita (Matleena Kuusniemi), omasta remonttifirmasta haaveileva sinkkunainen. Samalla sotkuuntuu koko elämä, joka äkisti on täynnä haaveellista tuijottelua ja syyllisyyden aiheuttamaa huonovointisuutta.

”Rajoittaako meidän elämää tavat ja säännöt, vai oonks mä vaan sekasin?” tiivistää Tomi hämmentyneen nykyaikuisen vapaudenkaipuun. Hän rakastaa yhä vaimoaan muttei voi kieltää tunteitaan herkkää ja kaunista Janitaa kohtaan. Ja mitä mies tekee: salailun sijaan kertoo vaimolle! Mitä tekee vaimo? Se jää nähtäväksi, mutta kliseisimmät odotukset rikotaan. Tällä kertaa nainen ei ole välttämättä naiselle susi, eikä mieskään pelkkä vastuuton hyppyheikki. Kolmistaan ei ole helppo olla, mutta ”kuolema rauhoittaa”, kuten toteaa Tomin sairaalassa makaava syöpäsairas isä (mainio Juhani Niemelä), jolta kielen pois leikkaaminenkaan ei riistä kykyä sarkasmiin.

Käsikirjoituksestakin vastaava Peter Lindholm (Leijat Helsingin yllä) tekee henkilöistään ymmärrettäviä ja samastuttavia. Myös läheisriippuvuus ja partnerin kautta eläminen osuvat hienovireisesti käsiteltyinä aiheina maaliinsa. Rakkauden- ja seksinnälkä ei katso ikää, todistavat Tomin viriili kuusikymppinen tutkijakollega Outi (Rea Mauranen) ja Marian kaksinaismoralistinen isäpappa Martti (Taneli Mäkelä) – ja seuraukset ovat, kuten tiedämme, usein rumaa katsottavaa.

Elokuvan kysymyksenasettelut ovat toki ennenkin nähtyjä, mutta niitä piristävät raikkaat oivallukset ja huumori. Mark Stubbsin kamera hivelee helsinkiläismiljöitä ja Kaisa Mäkisen (Ystäväni Henry, Hengittämättä ja nauramatta) suunnittelemia lavasteita. Ja vaikka näyttelijäkaarti on turhankin tuttu, se on myös ammattimaisen taattu – iloisimman vaihtelun repertuaariinsa tarjoaa Liisa Kuoppamäki, joka ei tällä kertaa ole rasittavasti vänisevä jankuttaja.

Teksti: Tuuve Aro

Lue myös:

    Uusimmat