USA, 2009. Ohjaus: Sam Mendes. Käsikirjoitus: Dave Eggers, Vendela Vida. Kuvaus: Ellen Kuras. Leikkaus: Sarah Flack. Musiikki: Alexi Murdoch. Tuotanto: Sam Mendes, Peter Saraf, Edward Saxon, Marc Turtletaub. Pääosissa: Maya Rudolph, John Krasinski. Kesto: 98 min. Levittäjä: FS Film.
Harva esikoisohjaus on niin omaperäinen ja hallittu kuin Sam Mendesin American Beauty vuodelta 1999. Olin myös jonkin aikaa suorastaan vihainen, kun Mendesin Revolutionary Road, kuvaus keskiluokkaisen avioparin haaveiden murenemisesta, ei ollutkaan tavoittelemassa vuoden 2008 parhaan elokuvan Oscaria. Ehkäpä akatemia katsoi, että yksi Kate Winslet -elokuva riittää. Ja Lukija vei tässä Winslet-kisassa voiton. Sääli.
Aiheeltaan kovien elokuvien jälkeen Mendes on tehnyt pienimuotoisen ja viehkon road-elokuvan. Sen päähenkilöt ovat avopari Burt ja Verona, molemmat yli kolmikymppisiä, koulutettuja, älykkäitä, humaaneja, huumorintajuisia ja erittäin rakastuneita. Kun Verona tulee raskaaksi, elämälle aletaan etsiä suuntaa, sillä kummallakaan ei ole tulevaisuudelle suunnitelmia eikä tavoitteita. Varsinkin Veronasta tuntuu siltä, että aikuisilla pitäisi olla sellaisia, elleivät he sitten ole täydellisiä luusereita.
Koska Burtin vanhemmat riemuitsevat enemmän lähestyvästä Belgian matkastaan kuin lapsenlapsensa syntymästä, pariskunta päättää tehdä visiittejä ystäviensä ja sukulaistensa luokse valitakseen parhaan mahdollisen kasvuympäristön tulevalle lapselleen. He haluavat löytää turvaverkon ja onnistuneita vanhemmuuden malleja. Eri elämäntyylejä kohdatessaan ja vertaillessaan he näkevät kuitenkin lähinnä ongelmia ja outoja valintoja.
Elokuvan käsikirjoitus on kirjailijapariskunta Dave Eggersin ja Vendela Vidan. Eggersin esikoisteos nimeltään Huikean nerokas sydämeekäypä merkkiteos on omaelämäkerrallinen tarina siitä, kuinka Eggersistä tuli 20-kymppisenä 8-vuotiaan veljensä huoltaja. Elokuvassa Veronan vanhemmat ovat kuolleet. En voi olla ajattelematta, että vanhempien kuoleman jättämä tyhjyys ja kipu ovat Veronan ja Eggersin kokemina samankaltaiset. Elokuvan perusvire on vain näennäisesti kepeä, sillä kepeyden ja huumorin alle on kasattu paljon tunteita ja asiaa. Mutta nyyhkysentimentaalisuuteen tarinassa ei vajota kertaakaan.
Episodein etenevä elokuva esittelee mm. Allison Janneyn näyttelemän rääväsuisen äidin, joka pilkkaa ruokottomasti kaikkea, myös omia lapsiaan. Maggie Gyllenhaal Burtin serkkuna elää hippiaatteen johdattamana, pää täynnä sekopäistä new age -hömppää. Kohtaamiset liikkuvat absurdeista surullisiin. Ja episodien laatu vaihtelee yhtä paljon kuin niiden tunnelmatkin.
Onnen kuvauksissa syöksytään yleensä epäonnen syövereihin, jotta onni voisi jälleen palautua. Nyt pääparin onni ei järky lainkaan, vastoinkäymisiä kokevat vain ihmiset heidän ympärillään. Mendesin elokuva on herttainen tutkimusmatka ihmissuhteisiin, vanhemmuuteen ja rakkauden olemukseen. Lisäksi elokuvassa on hyvä soundtrack.
Maya Rudolph ja John Krasinski ovat äärettömän sympaattisia ja heidän keskinäinen kemiansa toimii kuin unelma. Kamera rakastaa Rudolphin ilmeikkäitä kasvoja: mitä vähemmän hän sanoo, sitä suurempia merkityksiä hänen kasvoistaan voi lukea.
Katso elokuvan traileri .
Teksti: Minna Karila