Kodinhoitoideologiaa miehisestä näkökulmasta

Miehet luonnehtivat omaa tapaansa siivota nopeaksi, tehokkaaksi, suhteellisen tarkaksi ja käytännölliseksi. Naisten siivoustavan arveltiin olevan tarkempaa (mikä ehkä tarkoittaa naisten taipumusta hangata ja imuroida pois näkymätöntä likaa), mutta naiset sisustavatkin enemmän eli keräävät ympärilleen pientä tarpeetonta esineistöä, johon pöly kertyy - vähemmälläkin tulee toimeen. Steriiliä ei tarvitse olla, vaan pölyn ja suoranaisen lian poistaminen riittää mainiosti. Joku haluaa kotonaan olevan niin siistiä, että kuka tahansa voi tulla milloin tahansa kylään. Vaikka näkyvä osa kodista onkin siisti, katseen ulottumattomissa oleva osa (kaapit) ei välttämättä ole. (Siihen ei niinkään panosteta.) Monelle riittää, kun lattiat, pöydät, tasot ja muut näkyvät pinnat ovat puhtaat. Lyhyesti sanottuna: on tunne siisteydestä. Siivoustiheyttä kysyessäni yleisin vastaus oli "imurointia kerran viikossa ja samalla pölyt pois". Vastaavasti joukosta löytyi myös kommentteja "siivoan vähän joka päivä" ja "aina ennen vieraita". Siivous tulee raskaaksi, jos pintojen antaa likaantua liikaa, mikä tekee aloittamisen vaikeaksi. Samaan aikaan toisaalla siivoustarpeen mittari on erilainen: amme kaipaa pesua kun takapuoli ei liu'u, ja imurointi on ohjelmassa silloin, kun pölypisteeseen on tullut pitkulainen pölymato. Toisin sanoen siivousta on ohjelmassa silloin, kun ei keksi muutakaan tekemistä tai jos on vaarana, että äiti tulee kylään.

Pyykinpesua ja silitystä kommentoitiin lyhyesti. Eräs poikamies kertoi käynnistävänsä pesukoneen siinä vaiheessa kun kuivausteline ammeen päällä on tyhjä. Toisen periaatteen mukaisesti tummat ja vaaleat vaatteet voi pestä samassa. Kerran värjääntyneet eivät voi enää mennä huonommaksi. Silittämisen tarpeellisuudesta mielipiteet vaihtelivat. Joku silittää kaiken, toinen vain ne vaatteet jotka todella tarvitsevat silitystä, ja kolmannella pari vuotta sitten hankittu silitysrauta on edelleen käyttämättömänä. Muutamat lapsettomat parit lykkäsivät kotitöitä viikonlopuille. Lapsiperheissä työt oli jaettu pariskunnan välillä eri tavoin ja eri päiville. Joissakin perheissä vain kaupassa käynti, lastenhoitoon osallistuminen ja pienet korjaustyöt kuuluivat miehen töihin. Toisissa perheissä miehet vastasivat omalta osaltaan kaikista kotitöistä. Ryhtyessään siivoamaan mies työskentelee yhtäjaksoisesti, ilman keskeytyksiä. (Toisin kuin naisilla imurointia ei keskeytä huomio kastelua kaipaavista kukkasista, vaan ensin imurointi loppuun ja sitten vasta kukkien kastelu.) Moni perheellisistä miehistä siivoaa mieluummin ollessaan yksin kotona - ei turhia keskeytyksiä eikä puolison jatkuvia ohjeita. Monessa perheessä mies on se, joka saa (pitäisikö sanoa, pakottaa) myös lapset osallistumaan siivoukseen. Omalla kotikasvatuksella, ammatilla ja asumistavalla uskottiin olevan vaikutusta kotityön ja puhtauden arvostamiseen. Poikamiehet mainitsivat vaikuttavaksi seikaksi myös sen kokeeko asunnon kodikseen tai vain paikaksi missä majoittuu. Avara, yksinkertaisesti kalustettu ja sisustettu koti on miesten(kin) mielestä helpointa pitää puhtaana. Lopuksi miehinen kommentti siivouksen merkityksestä: "Siivoaminen on (välillä) jopa mukavaa, koska siinä näkee kättensä jäljen - ja lisäksi puhtaudesta tulee hyvä olo."

Sari Muukkonen