USA 2007. Ohjaus: James Mangold. Tuotanto: Cathy Konrad. Käsikirjoitus: Halsted Wells, Michael Brandt, Derek Haas – Elmore Leonardin novellista. Kuvaus: Phedon Papamichael. Leikkaus: Michael McCusker. Musiikki: Marco Beltrami. Pääosissa: Russell Crowe, Christian Bale, Logan Lerman, Dallas Roberts, Peter Fonda, Alan Tudyk, Gretchen Mol. Kesto: 117 min.
Vanhanaikaisen lännenelokuvan ystäviä hemmotellaan vuodenvaihteessa oikein kunnolla. Nyt on James Mangoldin tiivistunnelmaisen Elmore Leonard -filmatisoinnin vuoro, ja loppiaisena päästään seuraamaan lännenlegendan vaiheita teoksessa Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta. Deadwood-fanit tulevat tuskin pettymään.
Klo 15:10 lähtö Yumaan on uusintaversio 50 vuoden takaisesta, samannimisestä westernistä, joka vuonna 1957 suomentui muotoon Armoton ase. Mangoldin elokuvan keskeisenä taisteluparina nähdään Russell Crowe ja Christian Bale – Delmes Davesin länkkärissä vastakkain asettuivat Glenn Ford ja Van Heflin.
Alkuperäisteos ei ole missään tapauksessa huono elokuva. Sheriffi-klassikkoon (High Noon, 1952) usein verrattu western on itse asiassa huomattavasti vaatimatonta mainettaan parempi. Siitäkin huolimatta on ilahduttavaa todeta, että uusintaversio on kuin onkin originaalia pätevämpää tekoa.
Christian Bale esittää velkaisen maatilan omistajaa Dan Evansia, jalkaan haavoittunutta sisällissodan veteraania. Taloudellisten vaikeuksien ohella Evansin mieltä painavat vaimon (Gretchen Mol) ja William-pojan (Logan Lerman) tyytymättömyys ja pettymys. Kun vangitun lainsuojattoman, Ben Waden (Russell Crowe), vankilamatkalle etsitään vapaaehtoisia vartijoita, tarjoutuu rahaton Evans mukaan. Wade on saatettava turvallisesti arizonalaisesta pikkukaupungista klo 15:10 lähtevään junaan, jonka päätepisteessä, Yumassa, vankia odottaa varma hirsipuu.
Novelliin mahtuva perusidea on hyvin yksinkertainen, kuten parhaissa westerneissä aina. Vasta suoraviivaisen asetelman sisäiset, kytevät konfliktit tekevät kokonaisuudesta mielenkiintoisen. Jotta kerronnan kipupisteet leimahtavat kunnolla liekkeihin, tarvitaan kriisien kätilöiksi oikeat, ammattinsa osaavat näyttelijät. Tähän tehtävään eivät action-lajien yksioikoisimmat yrmyt kelpaa.
James Mangold on kiinnittänyt tarinansa kompleksisiksi vastapooleiksi Hollywoodin intensiivisimmät miestähdet. Karismaattinen lurjus Russell Crowe sopii westerniin kuin nenä päähän. Christian Balen voi nykyään kuvitella oikeastaan mihin rooliin tahansa; sen verran monipuolinen ja muuntautumiskykyinen hän on. Crowe ja Bale tulkitsevat osansa ristiriitaisia tunteita herätellen: murhamies Wade on vaarallisimmillaan pilke silmäkulmassa, suoraselkäinen Evans on kunnollisuudessaan yhtä aikaa sekä tylsä että kiihkeä. Ajattelijoina he ovat samalla aaltopituudella.
Onnistuneet sivuosat tuovat tarinaan väkevän mausteen. Peter Fondan ikääntynyt, yksitotinen palkkionmetsästäjä on ehdottomasti miehen paras rooli vuosiin. Nuori Logan Lerman painuu mieleen rikollista Wadea ihannoivana William Evansina. Ben Fosterin maanisesti esittämä, Wadelle uskollinen psykopaatti nostaa kylmän hien pintaan.
Kuvaaja Phedon Papamichaelin loisteliaiden western-panoraamojen kehystämä Klo 15:10 Yumaan on moraaliwestern termin parhaassa merkityksessä. Se on toiminnallinen olematta yksioikoinen, ja suoraviivainen olematta yksinkertaistava. Parhaimmillaan lännenelokuvat ovat aina olleet myös oman tekoajankohtansa peilejä, niin myös tällä kertaa. Mistä sitten on pinnan alla kyse, siitä ottakoon kukin katsoja itse selvää
Teksti: Outi Heiskanen