Suomi 2001. Ohjaus: Kari Väänänen. Käsikirjoitus: Väänänen Kari Hotakaisen samannimisen romaanin pohjalta. Tuotanto: Ilkka Mertsola, Sputnik Oy/Aki Kaurismäki. Kuvaus: Timo Salminen. Leikkaus: Timo Linnasalo. Äänitys: Timo Linnasalo. Musiikki: Iiro Rantala. Pääosissa: Martti Suosalo, Pertti Sveholm, Matti Onnismaa, Janne Hyytiäinen, Pirkka-Pekka Petelius, Arvi Lind. Kesto: 80 min.
Miten kirjailijasta koulitaan painosten kuningas on avainkysymys, josta Kari Hotakaisen Klassikko-romaaniin pohjautuva samanniminen elokuva lähtee liikkeelle. Martti Suosalon tulkitsema puolifiktiivinen päähenkilö-Hotakainen pähkäilee kustantajansa vaatimusten kanssa.
Nuoren kirjailijan pitäisi polkaista markkinoille populistinen päiväkirjateos, joka pistäisi ostavan yleisön polvilleen. Mutta mistä taikoa eloa umpimielisen sanasepon elämäkertaan? Ehkä vauhdista, viinasta ja väkivallasta...
Mies, auto ja romaani muodostavat Kari Väänäsen uusimman elokuvan pyhän kolminaisuuden. Tähän trioon viittaa myös itse teoksen nimi; perisuomalainen mörökölli-mies, käytetty Alfa Romeo ja menestyskirja ovat kaikki parhaimmillaan klassikoita, joiden symbolinen merkitys ylittää yksilölliset arvotukset.
Pitääkö Väänäsen elokuvasta vai ei, perustuu pitkälti katsojan omaan e.m. kolminaisuussuhteeseen. Autoihin, bestsellereihin ja junttikarismaan kilahtanut kuluttaja, kriittinen tai kritiikitön, nauttii varmasti Klassikon hurtin humoristisesta tunnelmasta. Klassikon maailma on miehinen, eivätkä sitä modernit virtaukset väritä. Eikä sinne naisilla juuri ole asiaa, ei edes Väänäsen elokuvassa.
Klassikko pysyttelee uskollisena Hotakaisen paksulle alkuperäisteokselle. Vauhdikas kerronta pulppuaa kohtauksesta toiseen, ja omalaatuiset oivallukset erottautuvat esiin hilpeänä sketsikavalkadina. Parhaimmillaan elokuva onnistuu näppärästi tiivistämään kirjailijan sanatulvan, etenkin innoittuneissa mykkäelokuva-välähdyksissä. Heikoimmillaan sen kuvallinen kerronta jää täysin aseettomaksi puhutun tekstin rinnalla.
Kun romaanista tehdään elokuva, siirtyy valkokankaalle vain sen tekijöiden näkemys. Kirja, joka tarjoaa jokaiselle lukijalleen yksilölliset silmät näkeä ja kokea kuvaamansa maailma, kärsii elokuvan yksinkertaistavista ratkaisuista. Näin on myös Klassikon laita; tekstin kuvituksen riemussa ei ole jätetty paljoa tilaa katsojan omille ajatuksille. Täyteenladatussa teoksessa kaikki on ikään kuin jo valmiiksi pureskeltua.
Näyttelijät tekevät loistokasta jälkeä. Uusi kasvo Janne Hyytiäinen hurmaa ansiosidonnaisella elävänä Perana, jonka elämänsisällön sanelevat autohaaveet sotkeutuvat Hotakaisen suunnitelmiin. Matti Onnismaan Arvi Lindiä ihaileva autokauppias Kartio ketkuilee bisneksissään herkullisesti. Rattijuoppoihin rakastunutta poliisi Vikströmiä tulkitseva Pertti Sveholm on varastaa koko elokuvan loppupuolen. Ja maininnan arvoinen on tietenkin itse Hotakais-klooni Suosalo, jolle Klassikko on jo ties kuinka mones leffapäärooli vuoden sisällä.
Näyttelijänä menestyneelle Kari Väänäselle Klassikko on aimo harppaus eteenpäin ohjaajanuralla. Staattinen debyyttiohjaus Vaiennut kylä unohtuu uutukaista katsellessa. Ilmaisussa on lennokkuutta ja osaamista, johon "osasyyllisinä" lienevät Kaurismäki-klaanin tutut taustahahmot: kuvaaja Timo Salminen, leikkaaja Timo Linnasalo ja tuottaja Aki K. itse.
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: UIP