Suomi 2008. Ohjaus: Aku Louhimies. Käsikirjoitus: Jari Olavi Rantala, Leena Landerin romaanin pohjalta. Tuotanto: Aleksi Bardy. Kuvaus: Rauno Ronkainen. Leikkaus: Benjamin Mercer. Lavastus: Markku Pätilä. Pukusuunnittelu: Tiina Kaukanen. Musiikki: Pessi Levanto. Pääosissa: Samuli Vauramo, Pihla Viitala, Eero Aho, Eemeli Louhimies, Mikko Kouki, Riina Maidre, Sulevi Peltola, Janne Virtanen, Oskar Pöysti, Ilkka Heiskanen. Kesto: 109 min.
Aku Louhimiehen (s. 1968) ohjauksia on totuttu odottamaan tapauksina, eikä syyttä. Hän edustaa suomalaisessa nykyelokuvassa harvinaista uskallusta ja taitoa käsitellä isoja aiheita vailla patetian tai trivialisoinnin makua. No, pikkuriikkisen patetiaakin pujahtaa mukaan silloin tällöin. Louhimies on käsitellyt yksilön moraalin ja valintojen merkitystä kaikissa elokuvissaan sekä kiitetyssä tv-sarjassaan Irtiottoja. Leena Landerin Finlandia-ehdolle yltänyt romaani Käsky (2003) tarjoaa ohjaajalle otollisen tilaisuuden lähestyä lempiteemojaan.
Suomen sisällissota likaisine jälkipyykkeineen jos mikä toi ihmisestä esille huonoimmat ja parhaimmat puolet. Mitä on rakkaus? Mitä olemme valmiita sen vuoksi tekemään? Mihin lupauksiin voimme luottaa? Onko kaaoksen keskellä toivoa? ovat ei-niin-pieniä kysymyksiä, joita Aleksi Bardyn tuottama jylhä epookki esittää.
Vuoden 1918 keväällä verimylly jauhaa viimeisiä uhrejaan, punaiset ovat jo käytännössä hävinneet. Heitä listitään enemmän tai vähemmän summittaisesti kenttäoikeuden ollessa usein vain joukkomurhia edeltävä muodollisuus. Landerin teos nosti esiin vasta viime vuosina avoimemmin käsitellyn tabuaiheen, punaisten puolella taistelleiden naisten kohtelun. Kotinsa rintamaan vaihtaneet ”naarassudet” koettiin vielä suuremmaksi uhaksi kuin tavalliset sotilaat: he olivat hyväksikäytettäviä ja tapettavia huoria vailla ihmisarvoa.
Tämän tietää myös henkensä edestä pakeneva punakaartilainen Miina Malin (Pihla Viitala), joka säästyttyään kuin ihmeen kaupalla kuolemalta päätyy valkoisen jääkäri Aaro Harjulan (Samuli Vauramo) hoteisiin. Saksasta koulutuksesta palannut Harjula on sodan julmuuksiin tympiintynyt idealisti, joka ei tottele esimiestensä käskyä vaan haluaa viedä naisen laillisen oikeuden eteen. Mutka tulee matkaan kun Miinan ja Aaron vene haaksirikkoutuu: mies, nainen ja syrjäinen saari, sen tietää mitä siitä seuraa. Kun kovia kokenut kaksikko lopulta pääsee sotaoikeuden tuomari Hallenbergin eteen, heidän välillään on erityislaatuinen side.
