Karvattomuus on kestävä kauneusihanne

Kepeiden kesävaatteiden kaudella naiset näkevät paljon vaivaa päästäkseen eroon kiusallisista sääri- ja kainalokarvoista. Sileä, sängetön iho ei kuitenkaan ole kauneusnormina aivan uusi. Historioitsija Kaari Utrion teos Bella donna paljastaa, että ihokarvojen poistamisen perinne ulottaa varsin pitkälle.

-Egyptin ylhäisönaiset ajoivat paitsi kainalokarvansa ja häpykarvansa myös hiuksensa. Antiikin afroditet ja venukset olivat karvattomia, samoin keskiajan ja uuden ajan sulottaret, Utrio kirjoittaa.

Kauneusarvojen ohella ihokarvojen ajelulle löytyy myös hygieenisiä perusteita. -Keskiajalla karvat ajettiin kylpemisen yhteydessä. Uuden ajan alussa, jolloin puhtauden taso romahti, ihokarvat kuitenkin edelleen poistettiin, joko ajamalla tai erilaisilla voimakkailla nesteillä. Syöpäläisten kulta-aikana tapa ainakin vähensi paikkoja, joissa ne voivat oleskella, Utrio jatkaa.

Ihanteena sileät ja sirot sääret

1900-luvun kauneuskäsityksiin perehtynyt kustannustoimittaja Sari Savikko Amanitasta kertoo, että sileät, soukat ja sirot sääret ovat olleet yhtäjaksoinen kauneusihanne länsimaisessa kulttuurissa jo ainakin 1920-luvulta. -Tuolloin hameenhelma alkoi kohota korkealle, ja naiset pukeutuivat kiiltäviin, komeisiin sukkahousuihin. Jo silloin näytettiin siis jo hiukan säärtäkin, ja tähän yhtälöön ihokarvat eivät sopineet, Savikko kommentoi. Karvattomuudesta tuli siis kauneusihanne, joka on hallinnut muodin valtavirtauksia aina näihin päiviin. -Mielenilmauksena tietyt naisryhmät ovat ajoittain antaneet kuitenkin karvojensa kasvaa. Karvanpoisto on myös kulttuurikysymys; kaikissa Itä-Euroopankaan maissa niitä ei ole ollut tapana ajella, Savikko toteaa.

Lähde: Kaari Utrion teos Bella donna - kaunis nainen kautta aikojen.

STT

Kuva: Shutterstock

Lue myös:

    Uusimmat