USA 2006. Ohjaus: Roger Allers, Jill Culton, Anthony Stacchi. Käsikirjoitus: Steve Bencich, Ron J. Friedman. Tuotanto: Michelle Murdocca. Leikkaus: Ken Solomon, Pam Ziegenhagen. Musiikki: Ramin Djawadi. Suomenkielisen version ohjaus: Ulla Renko. Käännös: Tuija Korhonen. Alkuperäiset/suomalaiset äänet: Martin Lawrence/Mikko Kivinen (Boog), Ashton Kutcher/Antti LJ Pääkkönen (Elliott), Gary Sinise/Heikki Silvennoinen (Shaw/Mäntylä), Debra Messing/Sari Ann Moilanen (Beth/Petra). Kesto: 87 min.
Karvakamut (2006) on Sony-yhtiöiden tuliterän animaatio-osaston tuorein aikaansaannos, johon mm. Pixarin leivissä aikaisemmin työskennelleiden tekijöiden kannattaa myös olla ihan tyytyväisiä. Kuten Madagascarissa (2005) ja vastikään ensi-iltansa saaneessa Aivan villit -seikkailussa (2006), myös Karvakamuissa on kysymys vankeudessa elävien eläinten palauttamisesta niiden oikeaan elinympäristöön. Karvakamuissa kysymyksenasettelu poikkeaa tervetulleesti edellä mainituista; eläintarhan sijaan kysymys on pentuna ihmisten huostaan otetun harmaakarhun sopeuttamisesta takaisin luonnon helmaan.
Edellisen lauseen ylevästä sisällöstä huolimatta Karvakamuissa ei missään vaiheessa eksytä vakaville vesille, niin kuin ei kuulukaan. Tarinan avainhahmo on pilalle hemmoteltu Boog-karhu, joka tykkää koisia metsänvartija-emäntänsä autotallissa. Boog rakastaa esiintymistä ja lellittelyä, eikä hän alkuun innostu lainkaan uuden kaverinsa, villin Elliott-peuran, yllytyksestä. Ystävänkipeä Elliott sen sijaan mielistyy Boogiin ensi hetkestä lähtien.
Mesikämmenen rauhallinen elämä katkeaa kuin veitsellä leikaten, kun Elliott antaa Boogille sokeria. Sokerihumalainen kaksikko yltyy riehumaan mielin määrin ja tuhoaa samalla kokonaisen kyläkaupan. Metsänvartija-Beth tajuaa raskain mielin, ettei ison karhun kaupunkiasumista voi enää jatkaa yhtään pitempään. Tainnutettu parivaljakko kiikutetaan helikopterilla metsän siimekseen, etäälle kotikonnuista, sillä vaarallinen metsästyskausi on alkamassa tuota pikaa…
Karvakamut mahtuu viimeaikaisten CGI-animaatioiden A-ryhmään erinomaisen mukaansatempaavan alkunsa ansiosta. Boogin ja Elliottin ensitapaamista seuraavat koomiset kommellukset kuten väärinymmärretty varjoteatteri ja karkkipolttoaineen käynnistämä kauppakatastrofi ovat koko perheen animaatioviihteen huippuhetkiä. Boogin ja Elliottin villiys on täysin eri luokkaa kuin taannoisten "Aivan villien" innoton meininki. Myös tarinan visuaalinen ilmiasu on huomattavasti edeltäjäänsä antoisampi ja jännittävämpi.