Kari Pyrhönen & Kari Luukkonen & Tessu-orkesteri esittävät: Tessu, maailman viisain koira

Kuten levyn nimi kertoo, lauletaan siinä Tessu-koirasta, joka on ollut ihan oikeasti olemassa. Kappaleiden tekstit ovat Kari Luukkosen kirjoittamia runoja edesmenneelle Tessulle (1989 – 2001), hauskalle irlanninsetterille. Luukkonen itse on viulisti, joka on joutunut jättämään soittamisen MS-taudin takia. Onneksi miehellä riittää henkisiä voimia esimerkiksi tällaisen taidokkaan lastenlevyn tekoon. Levy nimittäin kunnioittaa niin lapsia kuin aikuisia sekä tietysti rakasta lemmikkiä, Tessua. Levyn laulut on säveltänyt Kari Pyrhönen, joka on aiemmin kaksi levyä (Tyttö ja sotilas tanssii, 2005 ja Taivaanraapija, 2009) julkaissut lauluntekijä sekä MTV3:n toimittaja. Levy on toisin sanoen syntynyt viulisti-runoilijan ja säveltäjän ystävyyden ja yhteistyön tuloksena. Siinä onkin hyvä lähtökohta hauskan ja samalla koskettavan levyn tekoon.

Levyn kansitiedoista selviää, että Tessu itse oli aikamoinen stara. Hän on näytellyt televisiossa ja elokuvissa. Hänestä on ilmestynyt myös Tuula-Liina Variksen vuonna 1994 kirjoittama kirja Tessu, maailman viisain koira. Tessun isäntä opetti koiralle erilaisia temppuja, joista sekä kirjassa että nyt tällä levyllä kerrotaan. CD:n kansilehtisestä löytyy myös kuvia Tessusta mm. vastaamassa puhelimeen ja kastelemassa kukkia.

Levyllä kuullaan erilaisia soittimia ja musisoimassa ovat olleet lauluosuuksia ja kitaraa soittavan Pyrhösen lisäksi: Jarmo Nikku, joka rimpsauttelee kielisoittimia, Mamba Assefa, joka hakkailee lyömäsoittimia, Kukka Lehto vinguttaa viulua, Robert de Godzinsky puolestaan pomputtelee bassoa sekä näppäilee koskettimia. Mikael Mattila rämpyttelee parilla biisillä akustista kitaraa. Pyrhösen mainioiksi apureiksi ovat päässeet laulaa luikauttamaan Salli Helminen, Samuel Mattila, Jalle Niemelä ja Johanna Viksten. Tällä hienolla ja riemastuttavalla kokoonpanolla siis mennään.

Ja sitähän levy juuri onkin – riemastuttava.

Levyn kappaleet ovat tarttuvia tarinoita, joissa kerrotaan Tessun päivän kulusta ja seikkailuista. Levy alkaa Kellon pärinä –laululla, jossa kerrotaan siitä, miten uni maistuisi vielä Tessulle. Se, että laulujen päähahmona on koira saattaa olla lapselle hyvinkin hauska ja mielenkiintoinen asia. Lapsesta on kiva kuulla, miten Tessu on vähän kuin lapsi itse: tekisi vielä mieli nukkua, mutta vanhemmat tai isäntä pakottavat nousemaan.

Omena puusta –kappale on varsin riemukas, sillä musiikki, laulu ja nauru tuovat mieleen sirkuksen tai huvipuiston. Niittyvilloissa on hyvä nukkua onkin jo hieman rauhallisempi ja rauhoittavampi laulu, sillä Tessu aikoo käydä päiväunille. Rytmikkäässä Laulu raikaa –biisissä kuulemme viulua ja laulua aivan kuten laulussa sanotaan: ”Isäntä viululla vinguttaa, ja Tessu laulaa luikuttaa”. Voimme nähdä, kuinka tosielämän Tessu ja tämän Kari-isäntä musisoivat yhdessä keväisellä niityllä. Levyllä tärkeää on välittää isännän ja Tessun välinen lämmin ystävyys, josta ei huumoria puutu.

Kappaleessa Kuka valot jätti? on todella tarttuva melodia ja siten se on lastenlaulu parhaimmillaan. Mukana laulavat nuoret riemastuttavat ja villin lännen svengaava tunnelma on hauska. Samaa riehakasta villin lännen tunnelmaa on myös Venereissussa, jossa Tessu lähtee itse ajamaan venettä. Teeren pesä kertoo, että luonnossa voi liikkua rauhallisesti sitä kunnioittaen. Tessu ei pyydystele lintuja, vaan nauttii mieluummin leppoisista kesän tuoksuista.

Toiseksi viimeinen laulu on Puhelimessa, joka kertoo siitä, miten Tessu on puhelimessa erään herran kanssa. Tässäkin käytetään hyväksi yhteislaulua, joka innostaa kuulijankin laulamaan mukana. Taustalla haukkuu myös koira. Viimeinen kappale Hyvää yötä rauhoittaa mukavasti ja kävisi hyvin vaikka unilaulusta. Tunnelma laulussa on kaunis ja surumielinen.

Levy on hallittu kokonaisuus, sillä siinä on selkeä alku, keskikohta ja loppu. Se ei ole liian pitkä eikä liian lyhyt. Tessu on ihana päähenkilö, joka suhtautuu isäntäänsä kunnioituksella ja rakkaudella, mutta aina pilke silmäkulmassa. Levyn musiikki on vakavasti otettavaa lastenmusiikkia, mutta siihen ei pidä suhtautua liian vakavasti, vaan ennen kaikkea kannattaa iloita ja laulaa mukana. Suurin osa lauluista on hauskoja, iloisia kipaleita, joissa kerrotaan Tessu-koiran seikkailuista. Joissakin kappaleissa on mukana myös haikeutta. Aikuiselle kuulijalle surumielisen vivahteen tuo tieto siitä, että Tessu on ollut oikeasti olemassa, mutta on jo poissa. Mieleen saattaa tulla muistoja omasta rakkaasta edesmenneestä lemmikistä. Lapselle ei välttämättä kannata kertoa, että Tessua ei enää ole. Mieluummin antaa lapsen riemuita tarinoiden parissa ja nauttia Tessun, maailman viisaimman koiran kommelluksista ja hauskasta seurasta.