Seisoin hyisellä luhtiparvekkeella Upplands-Väsbyn esikaupunkialueella illalla 2. marraskuuta vuonna 1989 - miltei neljä vuotta Olof Palmen murhan jälkeen. Aikaisemmin päivällä oli tehty yksi Ruotsin oikeushistorian sensaatiomaisimmista päätöksistä: hovioikeus oli todennut Christer Petterssonin syyttömäksi Palmen murhaan ja hänet vapautettiin välittömästi.
En ollut parvekkeella yksin - toimittajia ja kuvaajia oli paikalla ehkä sata. Hivuttauduin kameramieheni Åke Borglundin edellä ruuhkan läpi mikrofoni kädessä Petterssonin keittiön ikkunan viereen. Näin sälekaihtimen raosta kuinka Pettersson istui naapuriaan vastapäätä pöydän ääressä ryyppäämässä.
Koputin ikkunaan, ja hän avasi. MTV:n mikrofoni tallensi ainoana sekavan lausunnon: kiva olla kotona, en tehnyt sitä, miksiköhän ihmiset kertovat hänestä ilkeämielisiä valheita. Ikkuna kiinni, skuuppi plakkarissa!
Mutta tätä ennen oli jo ehtinyt tapahtua paljon, eikä tarina pääty tähän.
Amatöörimäinen poliisitutkinta
Heti murhan jälkeen ohjat otti käsiinsä lääninpoliisimestari Hans Holmér, jonka ällistyttävä harrastajamaisuus ja pohjaton ego tuhosivat esitutkinnan.
Jotkut pelkäsivät pahaa jo silloin kun poliisi lennätti Viggen-hävittäjiä Tukholman keskustan yllä murha-aseen löytämiseksi. Mutta jo sitä ennen oli tehty kaikki mahdolliset virheet. Murhapaikkaa Tukholman Sveavägenillä ei eristetty kunnolla, ja siitä tuli nopeasti surijoiden muistolehto kukkineen.
Toisen ammutuista luodeista löysi pari päivää myöhemmin kadun toiselta puolelta intialainen toimittaja, jota poliisi kuulusteli murhasta epäiltynä(!).
Holmér pakotti tutkinnan itsensä ja ystävänsä Ebbe Carlssonin ohjaamalle raiteelle. Kaikki voimat keskitettiin Ruotsiin paenneiden kurdien edesottamuksiin ja kallista aikaa kului hukkaan. Lopulta syyttäjä kyllästyi, Holmér sai lähteä, uusia epäiltyjä ja motiiveja tuli ja meni. Oli suomalaisia bodaajia, oli CIA:ta, Iran/Irakia, Etelä-Afrikkaa, Ruotsin uusnatseja, kroaattiterroristeja.
Christer Petterssonia oli kuultu ensimmäistä kertaa jo kolme kuukautta murhan jälkeen, mutta hänet pidätettiin murhasta epäiltynä vasta joulukuussa 1988, kaksi ja puoli vuotta myöhemmin.

