Kaikki Suomen kauriit ovat lähtöisin neljästä yksilöstä

Helsingin yliopistossa tehty tuore tutkimus osoittaa, että Suomen valkohännät ovat geneettisesti monimuotoisempia kuin odotettiin.

– Myös pieni määrä emoeläimiä voi saada aikaan ison ja geneettisesti terveen populaation, tutkija Jon Brommer sanoo.

Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa luonnonsuojelutoimia esimerkiksi silloin, kun tietylle alueelle halutaan palauttaa sieltä kadonneita eläimiä.

Metsästäjät keräsivät aineiston

– Valkohäntäkauris on Suomen toiseksi tärkein riistalaji, mutta siitä ei tiedetä kovin paljon, metsästäjä ja tutkimuksen aloitteentekijä Mikael Wikström sanoo.

Helsingin yliopiston tutkijat tutkivat asiaa yhteistyössä useiden metsästysseurojen kanssa läntisellä Uudellamaalla. Metsästäjät keräsivät metsästyksen aikana kaatamistaan valkohäntäkauriista koepaloja.

Lisäksi tutkijat kehittivät matemaattisen mallin, jonka avulla tutkittiin valkohäntäkauriin ekologian erilaisten tekijöiden vaikutusta geneettiseen monimuotoisuuteen. Mallin pohjana käytettiin osittain vanhoja metsästyslehtiä, joissa on kuvattu valkohäntäkauriin historiallista leviämistä.

Seurausta pitkästä eliniästä

Valkohäntäkauriin suuri geneettinen vaihtelu on tutkijoiden mukaan seurausta valkohäntäkauriin pitkästä eliniästä.

– Valkohäntäkauris on sukukypsä yhden vuoden ikäisenä ja voi elää lähes 20 vuotta. Yhdellä ainoalla yksilöllä on siis paljon mahdollisuuksia levittää kaikkia geenimuotojaan eteenpäin, mikä lisää geneettistä monimuotoisuutta, Jon Brommer kertoo.

Pitkän eliniän ansiosta useat eri sukupolvet voivat siis pariutua keskenään, mikä vähentää sisäsiitoksen riskiä.

Neljä valkohäntäkaurista istutettiin vuonna 1934 Laukon kartanon maille Vesilahteen. Sen jälkeen kanta on kasvanut 40 000 - 50 000 yksilöön ja levinnyt lähes koko Etelä- ja Keski-Suomeen.

(MTV3)

Täältä alkuperäiseen tieteellisen artikkeliin Plos One -lehdessä