Kahden kotimaan loukussa

Ilman Pariisia Kira Poutasesta olisi tuskin tullut kirjailijaa. Kun hän 12 vuotta sitten pakkasi kassinsa ja muutti Ranskaan, muutos ja uudet kulttuurivaikutteet saivat Poutasen tarttumaan tiukemmin kiinni tuttuun kieleen.

– Ulkomailla asuessa tulee ennen pitkää ikävä omaa kieltään. Niin kävi minullekin. Halusin pitää yllä tuntumaa suomen kieleen, siksi aloin kirjoittaa. Luulen, että jos olisin jäänyt Suomeen, samanlaista kielellä herkuttelemisen pakkoa ei olisi syntynyt.

Poutasen kielikylvyt tuottivat tulosta jo esikoisromaanin kohdalla. Ihana meri noteerattiin Finlandia Junior -palkinnolla vuonna 2001.

– Palkinto toi mukanaan lisäpaineita. Alkuun en tosin edes osannut hahmottaa, mitä koko palkinto tarkoittaa. Se oli niin suuri yllätys. Mutta paineet olivat hyväksi, ne kannustivat jatkamaan kirjoittamista, pyrkimään parempaan.

Kiivas kirjoitustahti

Yritystä ei Poutaselta ole jatkossakaan puuttunut. Kirjoittamisen ohella hän on näytellyt, tanssinut ja toiminut kielenkääntäjänä. Romaanejakin hän on julkaissut nyt kaikkiaan neljä, joista kaksi viimeisintä tänä keväänä. Kotimatka ja Rakkautta au lait ovat saaneet julkaisijoikseen Otavan ja WSOY:n ja Poutanen hallittavakseen diplomatiaa vaativan tilanteen. Miten olla tasapuolinen kahden kustantamon ristitulessa?

– En ota siitä paineita. Olen vain tyytyväinen siitä, että saan kirjoittaa.

Poutanen pohtii kummassakin kirjassa suomalaisen, Ranskassa asuvan naisen suhdetta synnyinmaahansa. Kotimatkassa aiheeseen syvennytään perusteellisemmin.

– Idea kirjaan lähti ihan omista havainnoistani. Huomasin, ettei kaikilla ulkosuomalaisilla olekaan samanlaista, positiivis-nostalgista suhdetta Suomeen kuin minulla. Jotkut suomalaiset tuttuni jopa kieltäytyvät puhumasta suomea ja haluavat muuttaa nimensäkin ranskalaisemmaksi. Tämä ilmiö ja sen taustat alkoivat kiinnostaa. Miksi he ovat lähteneet pois kotimaastaan ja mikä saa heidät kieltämään juurensa?

Monikulttuurinen parisuhde

Juurien ja koti-ikävän ohella Poutanen ruotii kirjoissa suomalaisen naisen ja ranskalaisen miehen välisen parisuhteen onnistumisen mahdollisuuksia. Itsekin ranskalaisen miehen kanssa avoliitossa elävä Poutanen päätyy kuvaamaan etelän miehet sulavina ja uskottomina flirttailijoina.

– Tiedän hyvin, miten stereotyyppinen käsitys se on, mutta sitä ei käy kiistäminen. Ranskalaiset ovat omaa luokkaansa viettelytaidoissa ja flirttailussa ja uskottomuuskin hyväksytään yleisemmin kuin Suomessa. Olen itse joutunut työstämään omaa ajattelumalliani esimerkiksi flirttailun suhteen. Enää en luule, että flirttailu enteilee suuren rakkaussuhteen syntymistä, Poutanen pohtii.

Toisenlaiseen kulttuurishokkiin Poutanen sanoo törmänneensä Suomen lomillaan.

– Tunnen olevani välillä aivan hukassa, kun en tunne täkäläisiä julkkiksia. Sitä on olevinaan niin suomalainen, muttei kuitenkaan tiedä mitään lööppien ihmisistä. Tästä olemme jutelleet monen ulkosuomalaisen ystävän kanssa, julkkistietoisuus katoaa nopeasti, Poutanen naurahtaa.

– Mutta vielä julkkiksiakin isompi kulttuurishokki on suomalaisten käytöstapojen tai oikeastaan niiden puuttumisen hyväksyminen. Sehän näkyy jo kielestäkin kohteliaisuus-muotojen puuttumisena. Ranskassa kiinnitetään paljon huomiota siihen, miten toisia tervehditään ja kiitetään tai miten vaikka pidetään ovea auki seuraavalle.

Tanssista teatteriin

Pariisi on tarjonnut Poutaselle mahdollisuuden paitsi kirjoittamiseen myös näyttelemiseen, tanssiin ja käännöstöihin. Hän sanoo jakavansa mieluiten aikansa kirjoittamisen ja näyttelemisen kesken. Nyt on selkeästi ollut kirjoittamisen vuoro.

– Ne tasapainottavat toisiaan. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, kun taas teatterityössä ryhmä merkitsee paljon. Pääsen myös käyttämään niissä eri kieliä – näyttelen pääosin ranskaksi ja kirjoitan suomeksi.

Instrumenttiaan, suomen kieltä, Poutanen pitää vireänä etäyhteyksin.

– Katson netin kautta suomalaisia televisio-ohjelmia. Sen lisäksi luen paljon ja pääosin suomeksi. Piipahdan täällä myös aika usein, pari kolme kertaa vuodessa.

Ja mikäs on vieraillessa, kun kevätkin alkaa jo näyttää parhaita puoliaan.

– Suomen kevät on ihana, etenkin tämä upea valo. Kaipaan Suomesta oikeastaan kaikkea, paitsi räntäsadetta. En silti ole muuttamassa takaisin, ainakaan ihan vielä. Ajattelin jossakin vaiheessa asuvani Ranskassa vielä yhden vuoden ja sitten taas vielä yhden. Nyt olen lopettanut jahkaamisen ja olen tyytyväinen tilanteeseen!