USA 2002. Ohjaus: Kathryn Bigelow. Käsikirjoitus: Christopher Kyle Louis Nowran tarinasta. Kuvaus: Jeff Cronenweth. Leikkaus: Walter Murch. Lavastus: Karl Juliusson, Michael Novotny. Musiikki: Klaus Badelt. Tuotanto: Katryn Bigelow, Edward S. Feldman, Sigurjon Sighvatsson, Chris Whitaker. Kesto: 138 min.
Ohjaaja Kathryn Bigelow on tehnyt vaihtelevaa uraa Hollywoodissa harvinaisena toimintaelokuvia ohjaavana naisena. Asiaa on varmasti helpottanut jonkin verran myös nyt jo edesmennyt avioliitto James Cameronin kanssa, Cameron kun on ollut tuottajana useassa Bigelow'n leffassa. Ohjaajan tuotannosta on mieleen jäänyt ainakin uran alkupuolelta kipakka kauhupläjäys Near Dark (1987), surffirannoille sijoittuva toimintadraama Myrskyn ratsastajat (Point Break, 1991) ja vauhdikas tulevaisuuskuvaus Strange Days (1995), jonka jälkeen Bigelow piti viiden vuoden tauon ja ohjasi vuonna 2000 psykologisen trillerin The Weight of Water.
Nyt Bigelow hyppää jos mahdollista vielä miehisempään lajityyppiin, sotaelokuvan alalajiin, sukellusvene-elokuvaan. Lopputuloksesta täytyy olla varsin tyytyväinen, sen verran tiukan tunnelman K-19 saa niin miehille veneessä kuin katsojallekin teatterissa aikaan. Sanottakoon vielä että meille sukellusveneleffoista pitäville huonokin sukellusveneleffa on parempi kuin moni muu muuten parempi elokuva. Ja K-19 ei ole edes huono sukellusvene-elokuva.
Tositapahtumista inspiroitu elokuva kertoo nimensä mukaisesti venäläisestä K-19 -ydinsukellusveneestä, johon pestataan kippariksi tiukka Aleksei Vostrikov (Ford), jonka on käsketty seilata vene neitsytmatkallaan jään alla Pohjois-Atlantille ja suoritettava perillä onnistunut ohjustesti. Paatilla tuntuu kuitenkin olevan huono karma, ja onnettomuuksia alkaa sattua jo ennen kuin vehje on edes irronnut laiturista. Miehistö antaakin veneelle tummansävyisen lempinimen Leskentekijä (The Widowmaker). Veneen perämiehellä Poleninilla (Neeson) on myös retkestä pahat aavistukset, jotka toteutuvat kun K-19:n ydinreaktori alkaa piiputtaa pahasti hyisen aavan syleilyssä. Kapteeni Vostrikovilla ja miehistöllä on edessään kovat ajat.
Bigelow'n elokuva on oikeastaan jännäri miehistä teräksisen rungon vankina ja radioaktiivisen saasteen armoilla. Vie hetken ennen kuin tottuu amerikanmiesten venäjänaksentilla murtamaan englantiin, mutta kun sen ei anna haitata homma kulkee eteenpäin varsin mallikkaasti. Tulee kieltämättä mieleen stereotypiat neuvostoajan teknologiasta ja eräästäkin ukrainalaisesta ydinvoimalasta kun sukellusvenekolossin reaktori sanoo sopimuksensa irti ja vehkeeseen ei ole varattu edes yhden yhtä säteilypukua.
Elokuvan loppu on kuitenkin tuottanut tekijöille vaikeuksia. Kun varsinaisen tarinan jännitteen laukaisu ei ole näköjään vaikuttanut tarpeeksi dramaattiselta, on Bigelow työntänyt loppusuoralle niin poliittista spekulaatiota kuin Schindlerin listasta tuttua epilogi-paatostakin. Tiukka trilleri olisi ehkä kaivannut kaltaistansa tiivistä lopetusta.
Harrison Ford ja Liam Neeson näyttelevät tiukasti nenät vastakkain kovaluontoisina merikarhuina. Molemmat ovat venäläisinäkin varsin uskottavia ja kantavat tarinaa hyvin. Myös eri puolilta maailmaa haalitut sivuosien esittäjät ovat mainioita. Kuvaus on kekseliästä ja Nova Scotian maisemat käyvät hyvin Murmanskista.
Kathryn Bigelow jatkaa siis menestyksellisesti pioneeriuraansa toimintaa ohjaavana naisena. K-19 on mukaansa tempaava trilleri ja hyvä lisä sukellusveneleffojen kunniakkaaseen joukkoon.
Teksti: Jari Rantala
Kuva: Buena Vista