Pan Vision & Cinema Mondo, 2011. Ohjaus Guillermo Morales. Kuvaformaatti 16:9 Anamorfinen Widescreen 2.35:1. Ääni DD 5.1. Kesto 112 min.
Julian silmät on mukavan piinaava elokuva niille, joita kiehtovat jännityselokuvat, jotka eivät anna minuutinkaan hengähdystaukoa. Guillem Moralesin ohjaamassa ja mm. Guillermo del Toron tuottamassa elokuvassa riittää jännitystä ihan leffan viime hetkille saakka.
Elokuvan tähtenä loistaa kaunis ja karsimaattinen Belén Rueda, joka on tuttu mm. Serranon perhe –sarjasta sekä elokuvista Meri sisälläni (2004) ja Orpokoti (2007). Rueda näyttelee Julian silmissä kaksoisroolin esittäen kaksossiskoja blondia Juliaa ja brunettia Saraa. Molemmat siskot ovat kärsineet sokeuskohtauksista ja Sara on sokeutunut lopullisesti. Julia, joka on tähtien tutkija, aavistaa Saran hädän, vaikka yleensä niin läheiset sisarukset eivät ole olleet missään tekemisissä kuukausiin. Julia saapuu miehensä Isaacin (Lluis Homer, mm. Särkyneet syleilyt 2009) kanssa Saran kotiin liian myöhään. Näkönsä menettänyt Sara löytyy kuolleena ja poliisi arvelee kyseessä olleen itsemurhan. Julia ei tietenkään voi uskoa tätä ja hän saa selville, että Saralla oli miesystävä, joka kaikkien hänet nähneiden mukaan oli näkymätön, sellainen, jota kukaan ei huomaa. Julia kuitenkin jatkaa tutkimuksiaan ja yhä uudet johtolangat vievät hänet toinen toistaan hurjempiin tilanteisiin.
Julian silmissä on paljon klassisia kauhuelokuvan elementtejä: pimeitä käytäviä, avain, joka ei käy mihinkään, tuntematon hiippari, ainoan todistajan kuolema, valojen sammumista, sadetta, katoamisia ja omituisia naapureita, joista kaikki tuntuvat syyllisiltä. Julian silmät ei kuitenkaan ole perinteinen teinikauhuleffa (joka yleensä enemmän naurattaa kuin pelottaa), vaan ennemminkin myös aikuiseen makuun suunnattu jännäri, joka on oikeasti pelottava. Todennäköisesti eniten ahdistusta katsojassa aiheuttaa se, että Julia alkaa saada yhä pahempia sokeuskohtauksia ja jossain vaiheessa päästessään silmäleikkaukseen hän saa operaation jälkeen silmilleen siteen, jota ei saa poistaa. Sen jälkeen hän onkin muiden aistien, kuten kuulon ja käsillä tunnustelun varassa.
Elokuva on mielenkiintoinen kauhuleffa siinä mielessä, että siinä ei ole juurikaan väkivaltaisia tai verisiä kohtauksia, vaan se pelaa ennen kaikkea sillä, että Julia ei näe. Painostavia kohtauksia ovat ne, kun nainen tietää huoneessa tai lähellä olevan jonkun, joka ei kuitenkaan ilmaise olevansa siellä. Julia voi kuitenkin aistia, ettei ole yksin. Karmivaa!
Elokuva on visuaalisesti upea samaan tyylin kuin Pan’s Labyrinth (2006) tai Orpokoti. Värimaailma tukee hienosti elokuvan tunnelmia. Se on synkkä, mutta samalla värikäs tosin kylmillä väreillä väritetty. Myös tapahtumapaikat ovat omalla tavallaan karmivia: Saran monikerroksinen talo, johon Julia asettuu silmäoperaationsa jälkeen asumaan; takapihojen ahtaat kujat ja ylipäänsä koko naapurusto; vanhanaikainen hotelli, jossa Julia ja Isaac yöpyvät, sokeiden pukuhuone. Jos jännitys antaa myöden, niin kauhun lisäksi elokuva on nautittava myös yksityiskohdissaan ja kuvaustyylissään.
Mielenkiintoisesta kuvauksesta hyvä esimerkki on se, kun Julia silmäleikkauksensa jälkeen pääsee kotiin ja saa hoitajakseen Ivanin (Pablo Derqui). Koska Julia ei voi nähdä Ivania, ei katsojallekaan paljasteta miehen kasvoja, vaan ne on rajattu ulos kuvasta.
Elokuvan tähti on ehdottomasti Belén Rueda, jo tietysti siitä syystä, että elokuva kerrotaan Julian näkökulmasta. Rueda istuu rooliin todella hyvin: hän ei ylinäyttele ja esittää sokeaakin taitavasti. Rueda on kypsä nainen, joka on vakavasti otettava toisin, kuin kauhuleffojen silikoniset päätähdet yleensä. Julian mies Isaac vaikuttaa tavalliselta ja rauhalliselta aviomieheltä. Isaac tuntuu jatkuvasti katoavan asioille hakemaan jotakin tai menee etukäteen autolle jättäen Julian yksin, vaikka naisen näkökyky heikkenee stressin takia. Samalla annetaan mahdollisuus sille, että jotain tapahtuu, eikä mies ole näkemässä. Herää myös epäilys, onko mies jotenkin juonessa mukana…
Julian silmät on mielestäni yksi viime aikojen piinaavimmista elokuvista. Joku voisi pitää sitä tylsänä hitaan etenemisen ja periaatteessa aika klassisten kauhuelementtien takia. Minusta elokuva on kuitenkin persoonallinen ja silmää miellyttävä. Jännitys on koko ajan ilmassa. Välillä tuntuu, ettei mitään oikeastaan tapahdu, mutta silti tunnelma on jännittynyt. Elokuvassa ei ole lainkaan huumoria, mutta ripaus romantiikkaa kylläkin. Myös hyytävä ja välillä mahtipontinen musiikki kannattaa huomioida.
DVD sisältää muutaman ekstran, joista kulissien takaa -koosteessa nähdään, miten elokuva on kuvattu ja miten Ruedan huulipunaa on pitänyt kohentaa jatkuvasti. Valehtelematta ainakin 10 kertaa koosteen aikana nähdään, miten Ruedan huuliin lisätään punaa. Aivan kuin mitään muuta mielenkiintoista ei olisi ollut kuvattavana. Lisäksi lisukkeina on leffan traileri ja ohjaaja Moralesin, tuottaja Del Toron ja näyttelijöiden Rueda ja Homar haastattelut, jotka ovat englanniksi tekstitettyjä.
Leffa: * * * *
Ekstrat: * * *