Juan Manuel Fangio

Kauden 1952 Fangio joutui pitämään kilpailutaukoa loukattuaan niskansa Monzan radalla sattuneessa vaarallisessa onnettomuudessa, jossa hän sinkoutui ulos autostaan. Onnettomuuspäivänä Fangio oli kivunnut kilpa-auton rattiin periaatteidensa vastaisesti väsyneenä. Lentojen peruunnuttua huonon sään takia hän oli ajanut koko yön Pariisista Italiaan ehtiäkseen mukaan kilpailuun.

Kaudella 1953 mies palasi kilparadoille täysin toipuneena sijoittuen Maseratillaan MM-hopealle. Siirtyminen Mercedes-talliin kauden 1954 alla avasi huikean menestysputken. Fangio ehti kilpailla Mersulla 12 F1-kisassa, joista voitti peräti kahdeksan. Tästä alkoi neljän peräkkäisen maailmanmestaruuden putki. Fangio ajoi mestaruudet myös Ferrarille ja Maseratille sen jälkeen, kun Mercedes luopui kilpa-autoilusta tehtaan autolle Le Mansissa 1955 sattuneen autourheilun historian pahimman onnettomuuden (yli 80 katsojaa menehtyi Pierre Leveghin ulosajossa) jälkeen.

Vuoden 1956 mestaruutensa Fangio ratkaisi Italian GP:ssä sijoittumalla kisassa kakkoseksi. Ferrari-tallitoveri Peter Collins luovutti oman kilpa-autonsa argentiinalaisen käyttöön kesken kisan, jotta Fangio pääsi takaisin radalle oman työkalunsa hyydyttyä. F1-säännöt tunsivat vielä tuolloin jaetun ajon säännön, eli jos tallin ykköskuljettaja keskeytti, oli kakkoskuljettajan luvallista luovuttaa oma autonsa tämän käyttöön. Erikoiseksi tapauksen tekee se, että Collins olisi itse voittanut kauden mestaruuden, mikäli ei olisi antanut autoaan Fangiolle kesken kisan.

Seuraavan, viidennen, mestaruutensa Fangio pohjusti paljon kunniakkaammalla tavalla. Argentiinalainen ajoi uransa hienoimman kilpailun F1-radoista haastavimmalla Nürburgringin 22 kilometriä pitkällä Nordschleifella vuonna 1957. Kilpailun puolivälissä Fangio putosi Maseratillaan minuutin päähän kärjestä pitkäksi venähtäneen varikkokäynnin seurauksena. Hän sai kuitenkin raivokkaalla, rataennätyksen kierros kierrokselta murskaavalla ajollaan kiinni Ferrareitaan kyydittäneen kärkikaksikon Peter Collinsin ja Mike Hawthornin. Toiseksi viimeisellä kierroksella Fangio ohitti molemmat ja kaasutteli voittoon.

- En ollut koskaan aikaisemmin ajanut yhä hyvin ja tiesin, etten koskaan sen jälkeen tulisi enää ajamaan samalla tavalla. Sinä päivänä minusta tuntui, että valloitin Nürburgringin, Fangio puki myöhemmin sanoiksi tuntemuksiaan kyseisestä kilpailusta.

Fangion tilastoista mykistävin on voittoprosentti. 51 kisasta tuli 24 voittoa. Hän voitti siis huikeat 47 prosenttia F1-kisoistaan. Samaan tullaan tuskin enää koskaan yltämään. Vertailun vuoksi Ayrton Sennan voittoprosentti oli 25,5. Fangio pitää myös edelleen hallussaan historian iäkkäimmän maailmanmestarin titteliä. Viides ja viimeinen mestaruus tuli kunnioitettavassa 46 vuoden iässä.

(MTV3)