Eduskunnan suosituin – ja samalla kallein – kerho on urheilukerho. Kerho sai surullisenkuuluisaa julkisuutta vuonna 2009, kun paljastui, että kerholta oli kavallettu kymmeniätuhansia euroja.
Entinen virkamies myönsi vuoden 2010 oikeudenkäynnissä kavaltaneensa yhteensä 135 000 euroa. Virkamiehellä oli yksin ollut tilinkäyttöoikeudet ja nettitunnukset kerhon tileille. Hän oli toimittanut johtokunnalle budjettiraportteja, joihin hän oli tekaissut vääriäkin summia.
Eduskunta otti kavalluksesta opikseen. Nykyään kerhot saavat entiseen tapaan avustusta, mutta kaikki maksut kiertävät tilitoimiston kautta.
– Kun kerho on esimerkiksi järjestänyt tilaisuuden, kerhon puheenjohtaja tarkistaa laskun ja laittaa sen meille maksatukseen, kertoo eduskunnan tilitoimiston kamreeri Pentti Kuittinen.
Jokainen lasku pienentää kerhon avustuksen kokonaissuummaa. Mikäli myönnettyä avustusta ei käytetä vuoden aikana, se siirtyy takaisin valtion kassaan – ei siis säästöksi kerhon tulevalle vuodelle.
– Ennen rahankäyttöä oli vaikea valvoa, mutta nyt valtio valvoo sitä aika tarkkaan.
Avustus on tarkoitettu kerhon toimintaan. Se, mihin lopulta rahaa käytetään, vaihtelee suuresti:
– Jos kerholla on vuosikokous, niin kyllähän sinne voi kahvia ostaa. Ja ainakin yhdessä kerhossa käytetään asiantuntijoita, joten heille saatetaan maksaa palkkioita. Pääperiaatteena on, että avustus on kerhon toimintaan; esimerkiksi teatteri- ja näytelmäkerhon toiminnan tulee tukea sitä, että ihmiset menisivät sinne teatteriin.
