Järvi-Laturin elokuvassa rakkaus voittaa valtiosuhteet

Liikkeellä on salaisia tietoja sisältävä videokasetti, joka on joutumassa vääriin käsiin. Helsingin keskustassa sijaitsevassa Hotelli Kosmoksessa ratkotaan kuumeisesti pornoelokuvaksi verhotun kasetin koodeja. Järvi-Laturin mielestä helsinkiläinen jugend-arkkitehtuuri on hienoa ja sitä kelpaa näyttää. Tosin hän olisi halunnut nykytaiteen museon Kiasman elokuvan Kosmos-hotelliksi, se olisi antanut kuvan modernista suomalaisuudesta. -Uuden talon väki ei kuitenkaan innostunut ajatuksesta, että 60 äijää lampsii käytävillä kamoineen, joten Kansallisteatterista tuli sitten Kosmos, ohjaaja kertoo.

Muutenkaan kaikki ei ole miltä näyttää, Anjalankoski on muka Napapiiri ja porotkin ovat oikeasti turkulaisia. Helsingin ja Anjalankosken lisäksi rainaa on kuvattu New Yorkissa, Järvi-Laturin nykyisessä kotikaupungissa. Elokuva sai kiitellyn ensiesityksensä Toronton elokuvajuhlilla 10. syyskuuta. Romanttisen vakoilukomedian Suomen ensi-ilta päättää Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin torstaina Helsingissä. Teattereihin elokuva tulee 22. lokakuuta.

Yhdessä paleltiin

Elokuvan tapahtumat järkyttävät Helsingissä toimivien CIA:n veteraaniagentin Harryn ja häntä vakoilevan venäläisagentin Natashan vuoden kestänyttä romanssia. Harryn ja Natashan rakkaus on tarinan sydän ja rooleihin Järvi-Laturilla oli onni löytää karismaattiset tähtinäyttelijät. Amerikkalainen Bill Pullman (mm. Independence Day, Uneton Seattlessa ja Väkivallan loppu) sopii agentiksi, jota vakoileminen ei enää huvita ja ranskalainen Iréne Jacob on räväkkänä venäjättärenä toisenlaisessa roolissa kuin hänet Kieslowskin herkkänä muusana on totuttu näkemään. -Jos elokuva olisi kuvattu studiossa Hollywoodissa, ryhmä olisi saattanut riitaantua helpostikin, mutta Helsinki yhdisti heitä. Täällä he kaikki palelivat yhdessä vieraalla maalla ja kävivät päivällisellä venäläisessä ravintolassa. -Kyllä suomalainen valomies tajuaa, jos ranskalainen kuvaaja murahtaa sille jotain.

Elokuvan tekeminen kameran ympärillä on samanlaista, tapahtuu se missä vain. Elokuvan budjetti on eurooppalaisittainkin varsin suuri, 11 miljoonaa dollaria eli lähes 63 miljoonaa markkaa. Päärahoittaja löytyi Lontoosta, kun alun perin kaavailtu amerikkalainen Aaron Spelling veti puihin ja lopetti kokonaan elokuvien rahoittamisen.

Voisi olla totta

Harryn unelma on ryhtyä oikeasti peitehahmokseen, helsinkiläisen jazz-klubin isännäksi. -Harryn kyllästyminen on ymmärrettävää, se voisi olla tottakin. Vakoilijat elävät huonoa elämää valheessa, edes perheelle ei saa kertoa mitä oikeasti tekee. He päätyvät rahanpesualalle tai alkoholisteiksi. Käyvät ryyppäämässä muiden vakoilijoiden kanssa, koska vain työkavereiden seurassa voivat olla omana itsenään, Järvi-Laturi tietää.

Hän on puhunut asioista tuntemansa entisen vakoilijan kanssa New Yorkissa tuopin ääressä silloin tällöin ja jonkin verran hän on lukenut myös vakoilukirjallisuutta. -Helsingissä on edelleen vakoilijoita, vähemmän nykyisin, mutta on kuitenkin. Helsinkihän on portti Venäjälle, tosin nykyään on muitakin portteja ja merkitys on vähentynyt. Oivallisessa ja ajankuvaan sopivassa sivuroolissa elokuvassa nähdään mm. Kummisetä II:ssa näytellyt Bruno Kirby. Hän esittää Maxia, newyorkilaista pörssivälittäjää, joka on ollut vankilassa tehtyään sisäpiirikauppoja joukkovelkakirjoilla. Max päätyy kuriiriksi ja samalla sotkeentuu agenttivyyhteen.

Jäiseen järveen

Käsikirjoituspyörityksen ovat kirjoittaneet ranskalaistunut amerikkalainen Patrick Amos ja amerikkalaistunut ranskalainen Jean-Pierre Gorin. Käsikirjoitus sijoittui alun perinkin Helsinkiin, mutta vasta Järvi-Laturi toi siihen suomalaisen vireen. -Eiväthän ulkomaan pellet tiedä, mitä suomalaisuus on, hän ilkkuu. Suomalaisuutta on tietenkin saunominen, jota ohjaaja halusi ehdottomasti kuvata. Kohtauksesta tulikin liki historiaa.

Ulkomailla ei ole totuttu näkemään tähtiä vihtomassa toisiaan syntymäasussa ja sen jälkeen hyppäämässä jääriitteessä olevaan järveen. Niin kuitenkin tekevät elokuvan pääosan esittäjät. -Silloin oli kymmenen astetta pakkasta, Irénestä ja Billistä tuli omissa ja koko kuvausryhmän silmissä sankareita. Se oli näyttelijöille sisäinen haaste, johon he varautuivat psykologisesti kuvausten alusta asti, ohjaaja hymyilee.

Pullmann on kertonut, että hänestä tuntui kuin olisi ollut nousemassa portaita hirttolavalle. -Suomalaiset vakuuttivat, että avantouinti on heille ihan jokapäiväinen juttu, mutta kukaan ei suostunut näyttämään, ettei siihen kuole, hän on todennut.
(STT)