USA 1998. Ohjaus: Jim Abrahams. Käsikirjoitus: Jim Abrahams, Greg Nordberg, Michael McManus. Kuvaus: Pierre Letarte. Leikkaus: Terry Stokes, A.C.E. Lavastus: William Elliott. Musiikki: Gianni Frizzelli. Tuotanto: Bill Badalato. Pääosissa: Jay Mohr, Billy Burke, Lloyd Bridges, Christina Applegate, Pamela Gidley, Olympia Dukakis.
Jim Abrahams on parodiaelokuvien veteraani. Hän muodosti maineikkaan ZAZ-tiimin Jerry ja David Zuckerin kanssa ja tämä porukka loihti kankaalle hykerryttävän Hei me lennetään! elokuvan, Top Secretin, Police Squad tv-sarjan sekä sitä seuranneet Mies ja alaston ase -elokuvat. Abrahams jatkoi samaa linjaa Vietnamia, Top Gunia ja Ramboelokuvia sekä operaatio Aavikkomyrskyä parodioivilla Hot Shots elokuvillaan.
Nyt parodian kohteeksi on valittu mafia-elokuvat vaikkeivät ne juuri nyt tapetilla olekaan. Jane Austenin Mafia! Sekoittaa helposti seurattavaa klassikoista lainattua juonta ja isoa läjää irtovitsejä, jotka ovat laadultaan harmittavan epätasaisia. Jane Austenilla ei pätkän kanssa ole muuten mitään tekemistä. Elokuva sotkee juonirakenteita Coppolan Kummisedästä ja Scorsesen Casinosta. Cortinon suvun sisiliasta Amerikkaan matkaavaa päämiestä esittää Lloyd Bridges, jolle elokuva jäi viimeiseksi työksi. Tarinassa seurataan kuitenkin varsinaisesti Cortinon poikaa Anthonya (Mohr), joka sekaantuu perheensä liiketoimiin ja lopulta hankkii itselleen kasinon Las Vegasista. Välillä nähdään takaumina isä-Cortinon nuoruudenkohelluksia New Yorkissa. Anthonyn nuorta, perheen liiketoimet tuomitsevaa vaimoa esittää Pulmusista tuttu Christina Applegate.
Mafia -elokuvat ovat sinällään kiitollinen parodiakohde; stereotyyppejä riittää ja pohjalla olevien tarinoiden monipuolisuus irrottaa vitsiä melkein mistä vain. Abrahamsin elokuvan ongelmana onkin tasapaino. Elokuvan juoneen on panostettu yllättävänkin paljon, stoori kulkee sujuvasti ja oikeista leffoista kokoon kursitut käänteet toimivat yllättävän hyvin. Vitsit puolestaan ovat runsauttaan hirveän epätsaisia. Siinä missä esimerkiksi Hei me lennetään! keskittyi mainioon verbaliikkaan ja yksinkertaisiin kuvallisiin nauratuksiin heittää Mafia! Peliin läjäpäin kuvamanipulaatioita, joissa digitaaliluomuksilla yritetään saada naurua aikaiseksi. Homma maistuu väkisinkin persoonattomalta.
Myös elokuvan tyypit ovat melkoisen valjuja. Jay Mohr ei päähenkilönä jaksa innostaa suorastaan epähumoristisella olemuksellaan. Hänen koomikontaitonsa eivät ainakaan pääse esille kuvallisten vitsien ristitulessa. Lloyd Bridges oli mainio Hot Shots sarjassa, mutta nyt hänenkin osuutensa on karsiutunut minimiin. Myös Christina Applegate on kankaalla liian vähän. Lyhyt visiitti on nimittäin melko hyvä, Pulmusten Kellyllä on ainesta tilannekomedioihin.
Jim Abrahams varmasti saa leipänsä mainiosti parodia-elokuvillaan, mutta ainakin Mafia! kaipaisi hieman enemmän ryhtiä. Sata vitsiä voisi yhtä hyvin korvata 50:llä jos ne toimisivat keskenään paremmin, tai sitten hikeä voisi valuttaa enemmän kirjoituskoneen ääressä ja kirjoittaa kaiken vielä paremmin ja hauskemmin. Mafia! on epätasainen sketsipaketti.
Teksti: Jari Rantala