Britannia 2007. Ohjaus: Julian Jarrold. Käsikirjoitus: Kevin Hood, Sarah Williams. Tuotanto: Robert Bernstein, Graham Broadbent. Kuvaus: Eigil Bryld. Leikkaus: Emma E. Hickox. Pääosissa: Anne Hathaway, James McAvoy, Maggie Smith, James Cromwell, Julie Walters, Anna Maxwell Martin, Laurence Fox, Joe Anderson, Lucy Cohu, Leo Bill, Ian Richardson. Kesto: 120 min.
”Jos nainen onnettomuudekseen sattuu olemaan lahjakas, tulee hänen salata se parhaansa mukaan.” Näin sanoi englantilaiskirjailija Jane Austen (1775–1817), joka aikansa tapojen vastaisesti kieltäytyi kätkemästä lahjojaan ja päätyi romaaneillaan maailmankirjallisuuden klassikoksi. Niiden ajattomuudesta kertovat osaltaan yhä uudet tv- ja elokuvasovitukset sekä modernit versiot alkaen huippusuositusta Bridget Jonesin hahmosta. Tällä kertaa saamme kurkistaa kirjailijattaren omaan elämään, tarkemmin sanoen aikaan ennen kuuluisuutta.
Tv:n puolella työskennelleen ohjaajan Julian Jarroldin reippaasti romantisoidun, puolifiktiivisen elämäkertadraaman keskiöön on nostettu Austenin oletettu rakkaussuhde nuoruudesta. Naimisiinhan tuo tarkkanäköinen avioliittojen kuvaaja ei koskaan mennyt. 20-vuotias Jane (Anne Hathaway) on kasvanut kuuden veljensä ja itselleen läheisen Cassandra-sisaren (Anna Maxwell Martin) kanssa pienen Steventonin maalaiskylän pappilassa. Sympaattiset vanhemmat, pastori-isä (James Cromwell) ja äiti (Julie Walters) haluavat kyllä tukea tytärtään tämän älyllisissä ponnistuksissa, mutta vain sopivaisuuden rajoissa. Ennen kaikkea villikkotytär pitäisi saada hyviin naimisiin, sillä ”kiintymys on suotavaa mutta raha välttämätöntä”, kuten köyhyyteen väsynyt äiti toteaa.
Niin kuin olemme Austenin teoksista saaneet lukea, sääty-yhteiskunnan naisen osa on karu, ja varattoman naisen suorastaan viheliäinen. Kirjapuuhiin uppoutunut Jane kuitenkin briljeeraa mieluummin taidoillaan kuin kallistaa korvaansa lupaavan kartanonperijän Mr. Wisleyn (oivallinen Laurence Fox) jähmeille kosinnoille. Kapinallisen sydämen saa läpättämään vasta Lontoon humusta saapuva huonomaineinen lakimiehenplanttu Tom Lefroy (James McAvoy), joka irlantilaisella joviaaliudellaan avaa suojattua elämää viettäneen nuoren naisen silmät myös sensuellille kirjallisuudelle ja suuren maailman tavoille. Vastakkain joutuvat yhteisölliset ja taloudelliset paineet sekä tosirakkaus, järki ja tunteet: näistä Austen rakensi kuuluisan esikoisromaaninsa.
Väkivaltaisesti singahtelevat cupidonnuolet suhisevat kilpaa seurapiiritanssiaisten taftihameiden kanssa, kun nuolten kohteet koettavat kaikin keinoin säilyttää maineensa, siis tulevaisuudenmahdollisuutensa säädellyssä hierarkiassa. Korskea Tom Lefroy edustaa uutta aikaa ja vapautta. Mutta vapaudella on aina riskinsä.
Tätä kaikkea Jane Austenin jalanjäljillä kuvaa aivan kauniisti ja hetkittäin samastuttavastikin, mutta siitä uupuu taiteilijakuvaan kaivattavaa syvyyttä, tarttumapintaa. Jane näytetään suoraan omasta elämästään teksteihin ammentavana tienraivaajana; mutta loppujen lopuksi hänen persoonallisuuteensa saati kirjallisiin haasteisiinsa ei paneuduta juuri lainkaan. Toisaalta tämä on ymmärrettävää kun ottaa huomioon miten vähän Austenin elämästä lopulta tiedetään.
Pääosavalinta on elokuvalle iso miinus. Kauriinsilmäinen Anne Hathaway (Brokeback Mountain, Paholainen pukeutuu Pradaan) ei ole huono näyttelijä mutta tähän rooliin turhan söpö ja särmätön. Kiinnostavamman suorituksen tekee brittilahjakkuus James McAvoy (The Last King of Scotland, Sovitus) Janen ristiriitaisena lemmenkohteena, joka hänkin joutuu punnitsemaan todellisia arvojaan. Verevät veteraanit Cromwell, Walters ja sitruunan niellyttä Lady Greshamia herkullisesti esittävä Maggie Smith ovat esteettisen elokuvan suola.
Austenilaista terävää huumoria ja ironista tapainkuvaustakin Jarroldin sulavasta ohjauksesta löytyy. Mutta tunteenpalossa ja koskettavuudessa se jää taa vaikkapa sellaisista täyteläisistä Austen-filmatisoinneista kuin Järki ja tunteet (1995) ja Ylpeys ja ennakkoluulo (1995 ja 2005). Saapa nähdä mihin ohjaaja pystyy tekeillä olevan Mennyt maailma -epookin kanssa.
Teksti: Tuuve Aro