Yhdysvallat 2013. Ohjaus: Bryan Singer. Käsikirjoitus: Darren Lemke, Christopher McQuarrie, Dan Studney. Tuotanto: David Dobkin, Ori Marmur, Patrick McCormick, Neal H. Moritz. Kuvaus: Newton Thomas Sigel. Leikkaus: Bob Ducsay. Musiikki: John Ottman. Pääosissa: Nicholas Hoult, Eleanor Tomlinson, Stanley Tucci, Ewan McGregor, Ian McShane, Eddie Marsan, Ewen Bremner. Kesto: 114 min.
Tarina Jaakosta ja pavunvarresta ei välttämättä ole nykylapsille niitä kaikista tutuimpia satuja. Yksityiskohtaisemman tuntemuksen puute on itse asiassa etu Bryan Singerin Jack the Giant Slayerin (2013) tapauksessa.
Singer taitaa vetävän tarinankerronnan. X-Menien ohjaajan näkemys klassikkotarusta on vauhdikas ja paikoin humoristinen. Ainakin silloin kun se malttaa vaimentaa räikeimpiä väkivaltaisuuksiaan, jotka nousevat esiin 3-D-miljööstä kuin tikut silmään.
Jack and the Giant Slayer on seikkailufantasia maalaispojasta (Nicholas Hoult), jonka haltuun uskotaan pussillinen taikasiemeniä. Siemenet eivät saa kastua, varoittaa niitä hengellään varjeleva munkki.
Niin tietenkin tapahtuu, ja muinaiset legendat heräävät eloon. Vihreät versot kasvavat räjähdysmäisesti kohti taivasta, missä kostonhimoiset jättiläiset jo haaveilevat ihmisateriasta.
Myrsky-yönä Jackin mökin ovelle ilmestynyt kuninkaantytär Isabelle (Eleanor Tomlinson) sinkoutuu versojen viemänä pilvien yläpuolelle. Nuorukainen itse tuupertuu tajuttomana maankamaralle.
Kuningas (Ian McShane) määrää urheimmat ritarinsa Elmontin (Ewan McGrehor) ja Crawen (Eddie Marsan) pelastusoperaation johtajiksi. Mukaan lähtevät myös Isabelleen ihastunut Jack ja prinsessan kiero kosija Roderick (Stanley Tucci).
Jack the Giant Slayer onnistuu yllättämään juonenkäänteillään, mitä voi jo itsessään pitää poikkeuksellisena. Yleensä Hollywoodin varhain keväällä markkinoille laskemissa CGI-seikkailuissa on vissi välityön maku, jota voi varman päälle pelaamiseksikin kutsua.
Plussapuolta ovat myös leffan etevät näyttelijät. Vaikka Houltista ja Tomlinsonista ei sankariparia suurempaa lisäarvoa löydy, muhevoittavat McGregor, McShane ja eritoten pääpahis Tucci seikkailua omalla pettämättömällä karismallaan.
Puutteet piilevät elokuvan teknisessä laadussa, joka saa parempaan lopputulokseen tottuneet irvistelemään kiusaantuneisuudesta. Kun jättiläishirviöt viimein rynnistävät ihmispolojen kannoilla, lentävät visuaaliset finesset romukoppaan. Jälki muistuttaa videopelien groteskin kömpelöä kuvailmaisua.
Jack and the Giant Slayer on saanut ikärajakseen K-12, mikä mahdollistaa myös tätä nuorempien lasten pääsyn elokuvateatteriin aikuisen seurassa. Saa olla kuitenkin aika kovapintainen 12-vuotias, jota Singerin verikekkerit eivät hetkauttaisi. Ihmisiä pistetään sen verran raadollisesti halki, poikki ja pinoon, että painajaisia on luvassa pitkäksi aikaa.
Teksti: Outi Heiskanen