USA 1997. Ohjaus: Gary Fleder. Käsikirjoitus: David Klass. Perustuu James Pattersonin romaaniin. Kuvaus: Aaron Schneider. Leikkaus: William Steinkamp, A.C.E, Harvey Rosenstock, A.C.E. Lavastus: Nelson Coates. Musiikki: Mark Isham. Tuotanto: David Brown, Joe Wizan. Pääosissa: Morgan Freeman, Ashley Judd, Cary Elwes, Alex McArthur, Tony Goldwin, Jay O. Sanders, Bill Nunn, Fina Ravera. Kesto 117 min.
Sarjamurhaajien jahtaukseen perustuvia elokuvia on tullut tuhkatiheään buumin aloittaneen lähes täydellisen Uhrilampaiden jälkeen. Sen jälkeisistä elokuvista hyytävä Seitsemän on varmasti ollut taidokkain. Nyt oman kortensa kekoon kantaa ohjaaja Gary Fleder, joka lähestyy aihetta perinteisen dekkaritarinan keinoin ja vahvoilla päähenkilöillä. Hyvää Jäähyväiset tytöille elokuvassa on väkivaltamässäilyn korvaaminen jännitteillä, mutta varsinaiset kontrastit ja mielenkiintoiset tyypit kuitenkin valitettavasti loistavat poissaolollaan. Morgan Freeman esittää Washingtonin poliisin etsiväpsykologia Alex Crossia, jonka läheisessä pikkukaupungissa asuva sukulaistyttö Naomi (Ravera) on kidnapattu. Cross matkustaa kylälle ja hänen eteensä paljastuu vyyhti, jossa on kaapattu useita tyttöjä, mutta yllättäen vain harva löydetty kuolleena. Lääkäriharjoittelija Kate MacTiernan (Judd) joutuu myös pimennossa pysyvän mystisen Casanovan kaappaamaksi ja sitten päästäänkin varsinaiseen asiaan
Ohjaaja Fleder käyttää tehokkaana pelkoa ja mystiikkaa huokuvana elementtinä pikkukaupunkia ympäröiviä vehreitä metsiä, joilla tuntuu olevan amerikkalaisessa kerronnassa uskomaton voima. Mystisen metsän parasta antia ammensi upeasti David Lynchin ja Mark Frostin hieno tv-sarja Twin Peaks ja myös Chris Carterin luoma Salaiset kansiot X-Files on päässyt pitkälle.
Flederillä on puolellaan myös sujuva dekkarimainen tarina, jossa murhaajan henkilöllisyyttä pantataan loppuun asti. Katsoja saa vetää sherlokin hatun päähänsä ja ruveta arvuuttelemaan todennäköisintä tappajaa. Mainittakoon, että ensimmäinen arvaukseni osui oikeaan, mutta ehdin jo hylkäämään sen elokuvan aikana. Toisaalta dekkarimainen tarinankuljetus vie mukanaan kunnolliset kontrastit, joita hyödynnettiin upeasti Uhrilampahssa Hopkinsin Hannibal Lecterin sekä Seiskassa Kevin Spaceyn hahmoissa. Murhaajaa kun ei voi paljastaa niin homma jää selvittelijöiden varaan ja pieniin pelonsekaisiin tuokioihin pimennosta puhuvan miehen seurassa.
Onneksi rikoksen perässä häärää Morgan Freeman, jonka karisma kantaa mainiosti yli tämänkin elokuvan. Ilahduttavaa on nähdä musta päähenkilö vailla päälle liimattua valkoisten kaveerausta. Myös naisroolin Ashley Judd on vakuuttava, pelko ja päättäväisyys mahtuvat hyvin samaan hahmoon, suhteen varovaisuus Freemannin poliisimieheen jättää kuitenkin epäilyjä tekijöiden pelkuruudesta.
Ihmishirviöiden perässä juoksu kiinnostaa katsojaa. Jäähyväiset tytöillä ei ole näiden elokuvien ihan terävintä kärkeä, mutta hyviä tunnelmia ja sujuvaa kerrontaa siinäkin riittää.
Teksti: Jari Rantala