Isometsä kärysi turhaan?

Julkaistu 20.02.2001 10:02

Jari Isometsän, Ari Palolahden ja muiden korkean hemoglobiiniarvon omaavien hiihtäjien elämä ennen MM-hiihtoja olisi ollut tuskattomampaa, jos uusi veritesti ei olisi Lahdessa vain koekäytössä. Uusi testi ei tuijota yksin hemoglobiiniarvoon, vaan myös niinsanottuun verenkuvaan.

- Ajamme Lahdessa testit rinnakkain uudella ja vanhalla mittarilla. Uusi testi ajetaan Kuopion yliopistollisessa sairaalassa, kertoo Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n lääketieteellisen valiokunnan jäsen, tutkija Tapio Videman. - Uusi testi jakaa urheilijat viiteen luokkaan ja antaa starttiluvan sellaisillekin miehille, joilla hemoglobiini on yli 175, mutta alle 185, ja verenkuva ei viittaa manipulaatioon, Videman selittää.

Vastaavasti, jos mieshiihtäjän hemoglobiini on alle 175:n ja verenkuva on poikkeava, testi menee jatkotutkimuksiin. - Uuden testin tuloksilla ei Lahdessa ole seuraamuksia. Urheilijat saavat tulokset itselleen. Me vain katsomme niitä, mutta urheilijoista näemme vain koodin, Videman kertoo.

Hiihdossa uutta testiä ei ole vielä hyväksytty käyttöön. Videmanin toiveena on, että se olisi käytössä Salt Lake Cityn olympialaisissa ensi vuonna. Kv. Luisteluliitto käyttää sitä parasta aikaa.

Videman: "rajat Lahdessa ainoa vaihtoehto"

Lahdessa ladulle pääseminen ratkotaan vanhalla testillä, jota mm. ADT:n valvonta ryhmän puheenjohtaja Timo Seppälä on arvostellut voimakkaasti. Videman myöntää puutteet mutta katsoo, että rajat oli pakko asettaa pysäyttämään 1990-luvun epäterve kehitys.

- Vanha testi on jäykkä. Se on yksi raja, ja kuitenkin tiedetään, että jos ihminen kuivaa, hemoglobiini nousee ja jos hän saa nestettä se laskee. Testissä on muitakin heikkouksia. Nekin, joilla hemoglobiiniarvo on alle rajan, voivat olla käyttäneet manipulaatiota, Videman sanoo.

- Seppälä arvostelee kaikkia rajoja. Tietyllä tapaa ne ovatkin huonoja, mutta me ei nähdä muuta konstia, jolla voitaisiin rajoittaa esimerkiksi alppimajan yletöntä käyttöä, Videman selittää. Hemoglobiinirajat syntyivät viisi vuotta sitten, kun 1990-luvun jälkipuoliskolla urheilijoiden veriarvot alkoivat jyrkästi nousta.

Veriarvot nousseet hurjasti

- Samalla Kansainvälisessä olympiakomiteassa raportoitiin 18 pyöräilijän kuolemaa öiseen aivoveritulppaan. En ymmärrä, että joku voi sanoa, että meidän olisi pitänyt jäädä seuraamaan tilannetta ja laskemaan ruumiita, Videman kärjistää. Nyt uudet testit ovat tarpeen, sillä vieraan veren siirron tai oman, säilötyn veren käytön ohella verimanipulointia voidaan tehdä munuaislääkkeeksi kehitetyllä EPO:lla, liukoisessa muodossa olevalla hemoglobiinilla tai keinotekoisilla hapen kuljettimilla.

Viime vuosien kehitystä kuvaa se, että 1989 Lahden MM-kisoissa miesten hemoglobiinin keskiarvo oli 148 ja korkein arvo 165. - Ei ole mitään luonnollista syytä, että ne ovat nousseet niin paljon. 1990-luvulla huippuarvot olivat jo lähelle 200, Videman muistuttaa.

Ei poikkeuslupia

Uuden testijärjestelmän avulla voidaan Videmanin mukaan huomioida myös ne urheilijat, joilla on luontaisesti korkea hemoglobiiniarvo. Itävallan uutistoimiston APA:n mukaan Itävallan hiihtojoukkueen lääkäri kertoi, että hiihtäjä Gerhard Urainille olisi myönnetty poikkeuslupa. Myöhemmin lääketieteellisen komission itävaltalainen puheenjohtaja Ernst Raas korjasi APA:n toimittajalle, ettei kysymys ole varsinaisesta poikkeusluvasta, vaan joustavasta käytännöstä rajatapausten kohdalla.

Raasin kertomaan mukaan lähellä 175:ää oleviin arvoihin ei puututa, jos joukkue on informoinut niistä etukäteen ja luonnollisen syyn tueksi on pidemmän ajan testitulokset. Tapio Videmanillakaan ei ole tietoa, että poikkeuslupia olisi myönnetty. - Kysyin asiaa FIS:ssä hemoglobiinitesteistä vastaavalta Bengt-Erik Bengtssonilt a. Hän sanoi, että kukaan ei ole saanut poikkeuslupaa, Videman vahvistaa.

(MTV3)