USA, 2003. Ohjaus: Steve Carr. Käsikirjoitus: Geoff Rodkey. Kuvaus: Steven Poster. Leikkaus: Christopher Greenbury. Tuotanto: John Davis, Matt Berenson, Wyck Godfrey. Pääosissa: Eddie Murphy, Jeff Garlin, Steve Zahn. Kesto: 93 min.
Eddie Murphy Raw on jäänyt mieleeni hervottomana stand up -showna. Mutta siitä onkin aikaa; silloin elettiin 1980-luvun loppua. Murphyn yhä enemmän alaspäin kallistuvaa uraa ei tämä päivähoitofarssi auta. Isi hoitaa -elokuvassa Murphy on Charlie, pikkuisen Ben-pojan isä mutta ennen kaikkea hektinen markkinointimies, jonka elämää tahdittavat kännykkä ja hakulaite. Kun Charlien terveysmurkinaa lanseeraava osasto lakkautetaan, hän jää työttömäksi ja joutuu samalla ensimmäistä kertaa kunnolla isän rooliin. Vaimo palaa töihin, mutta mikä avuksi, kun perheen talous on tiukilla ja isäkin toimettomuuteen tympääntynyt? Charlie panee pystyyn työttömäksi jääneen kollegansa Philin kanssa lastentarhan, mutta heillä on myös äkäinen kilpailija, Chapmanin akatemia, jossa opetetaan lapsille mm. neljää kieltä, Tai chita ja freudilaisia satujen tulkintoja, kaikkea säälimättömän militaristisessa hengessä. Kilpailija tekeekin kaikkensa sabotoidakseen Charlien ja Philin yhä laajenevan yrityksen.
Steve Zahnin näyttelemä Martin on tarinan hauskin tyyppi, klingonia taitava aikuinen mies, joka ei ole päässyt irti Star Trek -vaihteestaan. Hänestä tulee tietty päiväkotibisneksen pelastaja, joka oman lapsellisuutensa vuoksi löytää lasten kanssa yhteisen sävelen ja saa anarkistiset tenavat järjestykseen.
Mitä lähemmäksi Murphyn komedia on tullut valtavirtaa, sitä nopeammin siitä on kadonnut kaikki särmikkyys, juuri se, mikä aikoinaan teki Murphystä tähden. Konservatiivista perhearvojen ylistystä ja poliittisesti korrektia sanomaa sukupuolisen tasa-arvon, vanhemmuuden ja hyvän lapsuuden puolesta on nähty jo liiankin kanssa. Yhä lämpimämmäksi muuttuvalla isä-poika suhteella herkistellään myös olan takaa. Elokuva on puhkisiisti niin teemoiltaan kuin kielenkäytöltäänkin. Lasten aikaansaama sekasorto ja aikuisten toilailu huvittavat varmasti hyperaktiivisia esikoululaisia, vanhemmilla voikin olla jo vaikeampi viihtyä.
Teksti: Minna Karila
Kuva: FS Film