Erotako vai pysyä yhdessä? Psykologi ja psykoterapeutti Hannele Törrönen pohtii vastailmestyneessä Hullu rakkaus -teoksessaan lemmen nurjaa puolta. Kirjan hän on tehnyt selviytymisoppaaksi, joka rohkaisee lähtemään epätoivoisesta suhteesta ja auttaa jaksamaan parisuhteen kariuduttua.
”Hyvästi. Kiitos tästä ajasta. Nyt mennään eri suuntiin.” Psykologi ja psykoterapeutti Hannele Törrönen uskoo, että joskus rakkauden suurin teko on eroaminen.
– Kun suhde ja kanssakäyminen ovat vain särkyä säryn päälle, on viisasta havahtua tajuamaan, että tässä mennään rikki ihan urakalla. Jos kumpikin – aivan tahtomattaankin – hiertää omaa ja toisen haavaa, on parasta luovuttaa ja päästää irti, Törrönen toteaa.
Hullun rakkauden ongelman Törrönen kilpistää Mervi ja Matti Nykäsen tarinaan.
– Minusta on kiinnostavaa, mikä meitä siinä kiinnostaa. Heidän itsensä ja heidän läheistensä kannalta uutisointi on julmaa ja raadollista. Jollain tavalla tuommoisessa vimmaisessa yhdessä pysymisessä valtavista vaikeuksista huolimatta täytyy olla jotain meitä syvästi koskettavaa.
Mitä on hullu rakkaus?
Rakkauteen kuuluva hullaantumisen vaihe on energisoiva tila. Joskus hullaantumisen jälkeen ei kuitenkaan päästä levolliseen ystävyyteen, kumppanuuteen ja yhteiseen arkeen, jossa tulevat tutuksi puolison ja omat eri puolet. Sen sijaan yritetään ylläpitää jatkuvaa paratiisinomaista tilaa, jossa on vain yksi tapa olla yhdessä.
– Lopulta suhde vie enemmän energiaa kuin tuo, Hannele Törrönen pohtii.
Suhde voi ajautua ”hapettomaan tilaan” esimerkiksi eron jälkeen.
– Erossa ihminen putoaa tyhjyyteen ja yksinäisyyteen. Suhteen loppumisen aiheuttama autius, suru ja ahdistus voivat ajaa sukeltamaan toiseen suhteeseen, jolloin pää voi kolahtaa kiveen.
Psykologi puhuu myös menneisyyden merkityksestä: herkkyyteen joutua hullun rakkauden pyörteeseen voi vaikuttaa vaikea lapsuus.
– Jos toistetaan ihmissuhteissa jatkuvasti jotain hirveän epätoivoista, taustasta löytyy usein jotain säröä; kasvussa on ollut jotain ihmistä mitätöivää, pettymyksiä ja ohitetuksi tulemisia. Kaipuu rakkauteen ja toisen syliin heittäytymiseen on valtava ja ymmärrettävä. Valitettavasti se on usein täysin ylimitoitettu, ja kyky olla levollisesti toisen kanssa on huono.
Alkuhuumasta arkeen
Hannele Törrönen ihmettelee median tapaa ihannoida julkkisten parisuhdekarusellia ja vähätellä levollisen yhdessäolon merkitystä.
– Jos katsotaan iltapäivälehtien aiheita, on uskomatonta, miten kiihkeä rakkaus- ja parisuhdekaruselli näytetään tavoiteltavana tai peräti ideaalina. Kuitenkin niin aikuiset kuin lapsetkin pitävät arkirakkautta kaikkein ihanimpana; ihaninta on löhötä sohvalla risaisissa verkkareissa tukka pesemättömänä ja nauttia siitä.
Toisaalta kaipauskin on sallittua.
– Luulen, että se on ihmislajille yleinen ominaisuus, eikä se ole huono asia. Kaivata saa ihan rauhassa, siitähän iskelmissäkin lauletaan. Sen pohjalta ei tarvitse kuitenkaan tehdä mitään, kuten jättää hyvää miestä tai vaimoa – jos on ihan hyvä elämä.
Eroon risasta suhteesta
Jos haluaa eroon huonosta suhteesta tai haluaa rakentaa siitä paremman, pitää ymmärtää päästää irti menneisyyden ongelmista ja aloittaa elämä puhtaalta pöydältä.
– Ensimmäinen askel on uskaltaa katsoa, mikä kaava suhteessa toistuu ja mikä nauhoite päässä pyörii. Jos se on yksitoikkoinen ja sisältää hyvin kielteisiä ajatuksia itsestä tai toisesta ja jos huomaa elävänsä ihmisen kanssa, jota haukkuu mielessään ja jonka virheitä laskee koko ajan, kannattaa havahtua. On myös siedettävä suhteen jälkeinen yksinäisyys ja se, että suhteesta irrottautuminen on vaikeaa.
Törrönen ei tunne sääliä huonojen liittojen katkeroittamia ihmisiä kohtaan.
– On hyvin surullista jäädä loppuiäksi jauhamaan, miten joku pilasi oman elämän: ”Nyt en tee enää mitään, vaan kädet puuskassa tässä vain marisen nurkassa.” Sen sijaan pitää ajatella, että nyt on nyt ja ainoa, mitä voi muuttaa, on tämä hetki.
Paljastava päiväkirja
Päiväkirjan pitäminen on yksi keino tehdä selkoa omista tunteistaan ja järjestellä ajatuksiaan.
– Loputon puhuminen ei välttämättä selvitä asioita, vaan vain ylläpitää samaa tarinaa. Jos kirjoittaa päiväkirjaan täysin kontrolloimattomasti, mitä päässä liikkuu, ja katsoo sitä aina silloin tällöin, astuu elämästään vähän kauemmaksi. Päiväkirjaan voi koota myös jonkinlaista scrapbook-tyyppistä ajankohtaisarkistoa.
Monet parisuhdetta korjaavat neuvot auttavat myös muissa ihmissuhteissa. Jos huomaa töiden jälkeen ajattelevansa vain työasioita ja hankalaa suhdetta esimerkiksi esimiehen kanssa, pitäisi osata lopettaa.
Törrönen tietää, miten uuvuttavaa, ja turhaa, on viettää ilta ajatellen entistä puolisoa tai työkaveria – kun tällä itsellä on samaan aikaan ihan mukava ilta.
– Minullakin olisi mahdollisuus viettää mukava ilta ja tavata ihmisiä, käydä kävelyllä tai lukea kirjaa, mutta minä annan koko illan hänelle ja vietän sen hänen kanssaan!
Mikään ei ole vaikeampaa kuin olla tässä hetkessä.
– Mieli laukkaa koko ajan mennessä ja tulevassa. En ole itse zenbuddhalainen enkä ole opetellut mietiskelyä, mutta niissä on viisautta. Meidänkin pitäisi opetella huomaamaan, mitä päässä liikkuu.
Herkkänä hierojalle
Jos haluaa helliä itseään murheen keskellä hierojalla, Hannele Törrönen kehottaa valitsemaan hoitajan tarkkaan.
– Toisen ihmisen koskettaminen on äärimmäisen iso asia. Se voi olla myös äärimmäisen rikkovaa tai se voi nostattaa hirvittävällä voimalla tunteita. Juuri kun on purskahtamaisillaan itkuun ja joku panee käden olkapäälle, tietää varmasti, että itku tulla turskahtaa – saati jos makaa jossain ihan jonkun tuntemattoman ihmisen paineltavana. Uskon, että on paljon ammattitaitoisia kehoihmisiä, mutta heidän kanssaan pitää kuunnella itseään. Jos oikeasti tulee huono olo ja hoidossa on jotain pakottavaa tai liikaa itkettävää, sitä pitää välttää. On eri asia, jos kaikki on hyvin, mutta kriisissä ihminen on aivan avuton ja paljas.
Joka tapauksessa Törrönen kehottaa pitämään itsestään huolta ja olemaan oma ystävänsä. Jos ei kukaan muu halaa, on halattava itse!
– Luin kerran yhden mietelauseen, joka oli kauhean koskettava: älä pelkää yksinoloa – silloinhan olet hyvässä seurassa. Parisuhteissa liikutaan niin syvissä vesissä, että niistä voi jäädä eron jälkeen pitkäksi aikaa sellainen tunne, että on jotenkin rujo ja runneltu. Ajattelen itse niin, että kukaan ihminen ei voi tehdä minusta huonoa. En voi saada omaa arvoani tai arvottomuuttani siitä, että joku on määritellyt minut huonoksi. Siksi kannattaa miettiä, mistä saa energiaa. On hyvä tehdä asioita ja hakeutua niiden ihmisten pariin, jotka tuovat voimaa eivätkä vie sitä.