Irlanti/Englanti 2002. Ohjaus: Jim Sheridan. Käsikirjoitus: Jim, Naomi ja Kirsten Sheridan. Tuotanto: Arthur Lappin ja Jim Sheridan. Kuvaus: Declan Quinn. Leikkaus: Naomi Geraghty. Pääosissa: Paddy Considine, Samantha Morton, Sarah ja Emma Bolger, Djimon Hounsou, Juan Hernandez. Kesto: 107 min.
Irlantilaiselta Jim Sheridanilta on totuttu odottamaan tiukkoja, haastavia ja yhteiskunnallisesti vahvoja elokuvia kuten tosipohjainen poliittinen draama Isän nimeen (1993) tai väkevä taitelijaelämäkerta Minun elämäni (1989). Onkohan siis oireellista, että kun ohjaajan uusin teos on hiukkasen osoitteleva ja hetkittäin jopa karamellinen, sen nimi on In America? Kuvauspaikan myötä karu eurooppalaisote on korvautunut romanttisemmalla ja selvästi jenkkiyleisön suosiota tavoittelevalla pehmotyylillä - eikä turhaan, onhan elokuva kolminkertainen Oscar-ehdokas. Tämä ei onneksi riitä pilaamaan lämpöisen pikkuelokuvan runsaita avuja.
In America kertoo irlantilaisesta Sullivanin perheestä, joka 1980-luvun alkupuolella etsii onneaan New Yorkista. Onni on kiven alla: näyttelijä-isä Johnny (Paddy Considine) joutuu teatteritöiden puutteessa suhaamaan taksia ja äiti Sarah (Samantha Morton) myymään jäätelöä, jotta kaksi tytärtä pysyisivät leivässä. Tarina on kerrottu vanhemman tytön, 11 vuoden ikäänsä kypsemmän Christyn (Sarah Bolger) näkökulmasta. Tosin näkökulma harhailee kaikkien muidenkin henkilöiden kautta, mikä hämärtää kerronnan intensiteettiä. Vaikeat aiheet olisi kiinnostavaa nähdä nimenomaan lapsen rajoittunein silmin, jolloin katsojan omille tulkinnoille jäisi tilaa - nyt näin tapahtuu vain osittain.
Elo narkkarien ja transvestiittien valtaamassa slummitalossa ei ole helppoa, varsinkin kun perhettä painaa taakka: suru ja syyllisyys pikkulapsena menehtyneen Frankie-pojan kuolemasta. Frankien haamu leijuu Sullivanien yllä eikä jätä varsinkaan ahdistunutta isää rauhaan - ja muutenkin talossa tuntuu kummittelevan. Alakerran naapuri Mateo (Djimon Hounsou) on musta ja hieman pelottava taidemaalari, jonka salaperäiseen sairauden ja aaveiden värittämään maailmaan perhe tutustuu pikkutyttöjen ennakkoluulottomuuden ansiosta.
Sheridan kuvaa kauniisti ja hellästi köyhän perheen keinoja selviytyä Uudessa Maailmassa, missä jokainen on oman onnensa ja onnettomuutensa seppä, ja jossa elämä ja kuolema kulkevat jatkuvasti käsi kädessä. Ahdistuksen ja vastoinkäymisten lomaan mahtuu myös ilon aiheita: onni saattaa syttyä helteen keskellä toimivasta ilmastointilaitteesta, viileästä suihkusta ammeessa tai isän tivolissa voittamasta E.T.-nukesta. E.T:n hahmo toistuu elokuvassa toisaalta muukalaisuuden, toisaalta kuoleman vertauskuvana: pienelle Ariel-tytölle kerrotaan että ikävöity pikkuveli matkusti samaan paikkaan kuin avaruuden muukalainen: kotiin.
Näyttelijäntyö on tarkkaa ja koskettavaa. Oscar-ehdokas britti Samantha Morton (Minority Report, Morvern Callar) on ilmeikkäine kasvoineen jälleen uskomattoman hyvä. Paddy Considine tekee vakuuttavan roolin hänen vastuuta kantavana miehenään ja molemmat tytöt, tosielämässäkin sisarukset Sarah ja Emma Bolger, ovat aivan hurmaavia. Näyttävälle Djimon Hounsoulle (Amistad, Gladiaattori) on kirjoitettu kliseinen rooli uhkaavan toiseuden edustajana: mies murisee ja pyörittelee silmiään kuin paholainen tai voodoo-pappi, mutta osoittautuu tietysti kiltiksi ja viisaaksi ihmiseksi. Näin on rakennettu pakollinen musta Oscar-ehdokkuus.
Ilman siirappia, kaavamaisuuksia ja turhaan auki kirjoitettuja opetuksia In America olisi napakymppi. Tällaisenaankin elokuva on ilahduttava ylistyslaulu uhrautuvalle rakkaudelle, tulevaisuudenuskolle ja ennen kaikkea perhesiteille.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: FS Film