Ilmari Turja itte

Turja - kriivari on nimeltään Suomen kuvalehden päätoimittajan Tapani Ruokasen kirjoittama kirja Ilmari Turjan elämästä. Isokyröläiseen Turjan sukuun Etelä-Pohjanmaalla syntynyt poika päätyi Kansan kuvalehden kautta Suomen kuvalehden päätoimittajaksi (1936-52) ja perusti sitten oman Uuden kuvalehden, joka kaatui vuonna 1963.

- Lehtimiehenä Ilmari Turja oli pienen ihmisen puolella. Hän oli jo Santeri Alkiolta Ilkka-lehdessä saanut sen opin, että lehtimies puolustaa pientä ihmistä, kertoo Tapani Ruokanen.

Lainkaan liioittelematta Turjasta voi myös sanoa, että hän oli ensimmäinen suomalainen tutkiva journalisti. Hän muun muassa osoitti 1950- ja -60-lukujen taitteessa, että suomalainen margariiniteollisuus käytti eläinrasvoja margariinin raaka-aineena. Syttyi Suuri margariinisota.

- Koska silloin ei ollut tuoteselosteita, margariiniin pystyttiin käyttämään kaikenlaisia jäterasvoja. Mutta Ilmari Turja oli sitä mieltä, että ei ole oikein sanoa mirriä kookospähkinäksi. Ja siinä hän sitten käynnisti valtavan journalistisen työ, joka jatkui monta vuotta, Ruokanen kertoo.

Turja joutui asiasta myös oikeuteen ja lopulta voitti jutun. Margariinin kulutus romahti, ja margariiniteollisuus joutui tarkistamaan valmistusmenetelmiään. Vielä 1970-luvun alussakin, ainakin Etelä-Pohjanmaalla, tunnettiin syvää epäluuloa "kissanraatorasvaa" ja "voin korviketta" kohtaan.

Ilmari Turja nosti teksteissään esiin muitakin ennen kuulemattomia asioita. Suomen kuvalehdessä hän jo vuonna 1938 paheksui Natsi-Saksan juutalaisvastaisuutta. Uusi kuvalehti puolestaan julkaisi 1950-luvulla artikkelin huumeongelmasta.

- Turjalla oli hyvä uutisnenä, Tapani Ruokanen toteaa.

Hänellä oli nenää myös kirjoittajien suhteen: Pekka Peitsi, alias Urho Kekkonen, pakinoitsi Turjan lehdissä vuosikausia.

- Kekkosen ja Turjan suhde oli molemminpuolinen hyväksikäyttösuhde. He olivat kumpikin erittäin hyviä kirjoittajia. Ja minusta tuntuu tämän tutkimuksen jälkeen, että Kekkonen ja Turja itse asiassa kilpailivat lehtimiehinä siitä, kumpi on parempi sanomaan, Ruokanen arvioi.

- Mutta molemmat myöskin hyötyivät toisistaan: Turja sai hyvä tekstejä, hyvin monella eri nimimerkillä - sekä Suomen kuvalehteen että Uuteen kuvalehteen, ja Kekkonen sai foorumeita, joilla hän saattoi ilmaista ajatuksiaan.

Ilmari Turjan oma rinnakkaisfoorumi oli teatterin näyttämö. Turja kirjoitti monia näytelmiä, joista tunnetuimpia ovat Särkelä itte, Päämajassa ja Jääkäri Ståhl.

"Minä kirjoitan, koska niin saa helposti rahaa", leveili Turja. Eteläpohjalaisten luonteenpiirteisiin kuuluu "trossaaminen", itsensä kehuminen. Mutta siinä itsekuhussa on aina kuitenkin myös pieni itsekritiikin siemen. Trossaamisellaan Turja tarkoitti, että kirjoittaminen löi paremmin leiville kuin juristin hommat.

- Mutta tosiasiassa, eivät ne palkat niin suuria olleet. Siitä kertoo se, että hän joutui koko ajan kirjoittamaan - näytelmiä ja pakinoita ja tekemään kaikenlaista muuta sivuhommaa, sanoo Tapani Ruokanen.

(MTV3)

(Huomenta Suomi 06.11.2001)