(Universal)
Highway Star - A Journey In Rock on hyvin toteutettu dokumentti Ian Gillanista. Neljän vuosikymmenen aikana Gillan laulanut Deep Purplen ja Black Sabbathin riveissä sekä menestyksekkäällä soolouralla. Nyt Purple nauttii jälleen uutta ansaittua suosiota. Edsel on juuri julkaissut uudelleen ensimmäisen erän Ian Gillan Bandin sekä Gillanin levyjä, joten dokumentin ajoitus on hyvä.
Kestoa kahdelle levylle jakautuvalla DVD:llä on huimat reilut kuusi tuntia, mutta monessa kohtaa erittäin hauskan dokumentin jaksaa katsoa Purple-fanien lisäksi kuka tahansa rockista kiinnostunut.
Gillania laulajana ja hänen uraansa kommentoivat mm. Pavarotti, Ronnie James Dio, Tim Rice ja jalkapalloilija Georgie Best sekä Purple-toverit Roger Glover, Jon Lord, Don Airey, Steve Morse ja Ian Paice.
Pääasiallinen lähde on avoimesti suoraan kameralle puhuva Gillan itse. Hänestä löytyy ihailtavasti itseironiaa ja nöyryyttä. Uran väärät ratkaisut hän myöntää avoimesti. Viinahuuruinen aika Black Sabbathissa on dokumentin hauskinta antia. Spinal Tap -elokuvan lähdemateriaalina toimineet tapahtumat naurattavat niitä muistellessa sekä Gillania että kitaristi Tony Iommia.
Kestoa dokumentille tuo se, että Purplen vuoden 2006 Euroopan kiertuetta kuvaava End Of Tour Blues -osuus sisältää useita Purplen livebiisejä kokonaisuudessaan. Ratkaisu on erinomainen, sillä moni hyvä musiikkidokumentti kärsii siitä että vaikka musiikista puhutaan, sitä kuullaan vain lyhyinä näytteinä. Toisin sanottuna dokumentin sisältä löytyy koko keikan mittainen tuore livetaltiointi.
Alkoholi on nykyään baarien mieheltä näyttävän, mutta siitä huolimatta yhä upeasti laulavan Gillanin tekemisissä vahvasti läsnä. Takahuoneosuuksissa selviää, että paukku nimeltään Gillan on tuopillinen vodkaa ja tuoremehua, siten että viinan osuus on annoksesta lähes puolet.
Viinasta puhutaan suoraan, myöntäen että välillä se on ollut ongelma.
Dokumentista välittyy kiinnostava kuva yhdestä kaikkien aikojen parhaista rocklaulajista, miehestä joka nykyään on tasapainossa menneisyytensä, juomisensa ja yhä ahkerana jatkuvan keikkailun kanssa.
Teksti: Sami Ruokangas
