Kotimaisen Husky Rescuen toinen levy Ghost Is Not Real ilmestyi 27. tammikuuta. Suuremmalle yleisölle bändi tuli tutuksi kolme vuotta sitten ensimmäisen täyspitkän albumin Country Falls myötä. Levyt on julkaissut brittiläinen Catskills Records.
Musiikkia bändi oli kuitenkin tehnyt jo kauan ennen ensimmäistä levyä. Vuonna 2003 julkaistu vinyyli-ep päätyi BBC:n Blue Room-ohjelmaan. Levyltä lohkesi ohjelman kuukauden biisi ja kutsu esiintymään Lontooseen.
Tämän jälkeen Husky Rescue on keikkaillut maailmalla ahkerasti ja esiintynyt muun muassa Morcheeban lämmittelijänä ja Britannian suurimmilla musiikkifestareilla Glastonburyssa. Lisäksi kappale New Light of Tomorrow on soinut Sopranos-sarjassa.
Viihdeuutiset tapasi bändin keulahahmon Marko Nybergin ja jututti miestä bändin kuvioista.
Mistä bändi sai nimensä?
Nimen keksiminen oli vaikeaa, koska maailmassa on paljon samannimisiä bändejä ja artisteja. Aluksi nimen piti olla pelkkä Husky, mutta se piti hylätä, koska eräs dj käytti jo sitä.
Husky Rescue kuvaa hyvin meidän juttua. Lainaamme musiikkimme amerikkalaisesta kansanmusasta ja ihmiset ovat sanoneet, että musiikkimme on pohjoisen tunnelmointia. Alkuvaiheessa kaverini tokaisi, että Marko tuottaa autotallissa talvikantria. Se on hyvin sanottu, koska Amerikka on vahvasti läsnä, mutta ympärille on tuotu suomalainen lumisade.
Bändissä laulaa Popstars-ohjelmastakin tuttu Reeta-Leena Korhola. Hurmasiko hän teidät esiintyessään ohjelmassa?
Valitettavasti asia ei mennyt noin, vaikka olisikin mahtavaa kertoa tuollaista tarinaa.
Seitsemän vuotta sitten teimme Wilma-nimisen bändin kanssa viimeisiä keikkoja, ja Reeta oli hetken aikaa mukana soittamassa koskettimia. Kiersimme ympäri Suomea bussilla, jonka kyljessä luki Badding. Olemme keikkabussituttuja. Husky Rescuen laulajaksi Reeta oli luonnollinen valinta.
Kuinka hän on sopeutunut neljän kundin porukkaan?
Tuota pitää ehdottomasti kysyä toisinpäin, eli kuinka neljä jätkää pärjäävät tytön kanssa! Tosiasiassa kaikki on mennyt hyvin ja Reeta on sopeutunut porukkaan hienosti.
Oletko bändin isä?
Taidan olla se henkilö, joka pistää asioissa viimeisen sinetin päälle. Lienen jonkin sortin amiraali.
Musiikkianne on kuvattu The Observer -lehdessä sekoitukseksi David Lynchiä ja Bambia. Imarteleeko tämä?
Kyllä. Twin Peaks on maisema, joka jää helposti pyörimään päähän. Bambi puolestaan on puhdas ja viaton. Kiinnostavuus syntyy, kun nämä kaksi maailmaa kohtaavat. Tähän pyrimme myös musiikissamme.
Olette tehneet 80 keikkaa, joista 70 ulkomailla. Onko tarkoitus valloittaa maailma?
Ei, oleellisinta on tehdä musiikkia. Tässä hommassa mielenkiintoisinta on nähdä, mihin kaikkialle musiikki löytää. Syksyisellä Amerikan rundilla oli älytöntä tajuta, että ihmiset olivat tulleet kuuntelemaan meitä vain musiikin takia. Se oli kiitollisuutta herättävää.
Nightless Night -videossa tanssitaan letkajenkkaa pellon reunalla, ja bändin nimi viittaa pohjoiseen koirarotuun. Onko Suomi tärkeä inspiraation lähde?
Pari vuotta sitten samaa kysyttiin haastattelussa Englannissa. Silloin en ollut varma, mutta kyllä se vaikuttaa, että asun Suomessa. Potkuja luovuudelle antaa se, mitä täällä tapahtuu. Pimeys ja kahden päivän räntäsade voivat olla yllättävän inspiroivia.
Haluaisitko muuttaa bändissä jotain?
Ei tunnu siltä, että mitään pitäisi muuttaa. Tilanne on hyvä näin.
Kuinka kevät jatkuu?
Ensi viikolla heitämme keikat Turussa, Tampereella ja Lahdessa. Loppukeväästä teemme keikkoja Englannissa ja kesällä festareilla Suomessa ja ulkomailla. Toivottavasti ehdimme jossain välissä äänittää lisää uutta musiikkia. Se on aina kivaa.
Teksti: Sanna Kekki / MTV3
Kuvat: Catskill Records