USA, 2002. Ohjaus: Michel Gondry. Käsikirjoitus: Charlie Kaufman. Kuvaus: Tim Maurice-Jones. Leikkaus: Russell Icke. Tuotanto: Anthony Bergman, Ted Hope, Spike Jonze, Charlie Kaufman. Pääosissa: Patricia Arquette, Tim Robbins, Rhys Ifans. Kesto: 96 min.
Kaikki alkaa ja päättyy murhaan, jolla on loppujen lopuksi vain vähän merkitystä kokonaisuuden kannalta. Elokuvan päähenkilö on Lila (Patricia Arquette), nuori nainen jonka kirouksena on eläimellinen karvoitus. Koska yhteiskunta on tuomitseva Lilan kaltaisia luonnonoikkuja kohtaan, hän pakenee luonnon helmaan ja alkaa kirjoittaa siellä menestysromaaneja. Kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen saa hänet palaamaan sivistyksen pariin, mutta koko kehon peittävä karvoitus ei ole deittimarkkinoilla paras mahdollinen valttikortti. Ystävättärensä avituksella Lila tapaa Nathanin, tiedemiehen, joka on maanisesti omistautunut opettamaan hiirille pöytäetikettejä. Uravalinnan syynä ovat miehen vinksahtaneet vanhemmat, jotka ovat kasvattaneet poikansa lähes militaristisin ottein. Tim Robbins näyttelee mainiosti tapojensa ja pakkomielteidensä orjuuttamaa Nathania.
Kun Lila ja Nathan törmäävät metsässä villi-ihmiseen, seksuaalifarssin palikat alkavat olla koossa. Eläimen lailla käyttäytyvästä Puffista (Rhys Ifans) tulee Nathanin koekaniini: hän pyrkii kasvattamaan primitiivisestä villistä salonkikelpoisen ihmisen. Eläimellisten halujen kurissapitäminen ei olekaan kaikkein helpoin homma. Pakkaa sekoittaa lisäksi Nathanin ranskalaisittain artikuloiva assistentti Gabrielle, jokaisen miehen hekumallinen päiväuni. Kenen suuntaan kunkin hormonit milloinkin hyrräävät? Neljästä henkilöstä saadaan aikaan hyvin monta ihmissuhdekombinaatiota.
Human Nature irvailee maailmalle, joka samanaikaisesti sekä hyljeksii erilaisuutta että on siitä perverssillä tavalla viehtynyt. Elokuva leikittelee vallitsevilla kauneusihanteilla ja ihmisten tirkistelynhalulla.Voiko ei-viehättävä nainen olla kiihkeän rakkauden kohde; entä pilaako liika koulutus ihmisen aitouden? Elokuva heittelee näitä ajatuksia ilmaan jättäen hyvät ideat puolitiehen. Tarinassa olisi ollut aineksia piikikkääseen ja älykkääseen komediaan, mutta lopputulos kääntyy usein mauttomaksi puskafarssiksi ja tapojen törmäyskurssiksi. Mikäli Human Naturen sanomaan on uskomista, ihmiselämää hallitsevat vain ja ainoastaan seksuaaliset vietit, joita eivät pidä kurissa sen koommin järki kuin sivistyskään.
Human Naturen taustavoimat ovat tuttuja hersyvästä Being John Malkovichista. Elokuvilla on sama käsikirjoittaja, Charlie Kaufman; ja Malkovichin ohjannut Spike Jonze on taasen tuottanut Human Naturen. Jonzen tavoin musiikkivideoita ohjannut Michel Gondry pilkkaa kuvien kautta populaarikulttuurin idioottimaisia konventioita ja tieteen turhuutta. Kuvallisesti elokuva onkin varsin kekseliäs ja esikoisohjaukseksi lupaava. Dramaturgisesti se kuitenkin haeskelee muotoaan. Tarinan henkilöt ovat myös liian pahvisia ja arkkityyppisiä, jotta heidän edesottamuksensa aikaansaisi kiinnostusta. Välillä toilailumaraton irrottaa vatsanaurahduksia, mutta törmäykset sivistyneen maailman ja alkukantaisen luonnon välillä typistyvät helppojen kikkojen hölmöilyksi.
Teksti: Minna Karila
Kuva: Sandrew Metronome