Suomi 2012. Ohjaus: Samuli Valkama. Käsikirjoitus: Katri Manninen, Samuli Valkama. Tuotanto: Jesse Fryckman. Kuvaus: Anssi Leino. Leikkaus: Antti Reikko. Musiikki: Eike Hosenfeld, Moritz Denis, Tim Stanzel. Pääosissa: Emilie de Ravin, Jussi Nikkilä, Ville Virtanen, Tiina Lymi, Jessica Grabowsky, Jussi Lampi, Jani Volanen, Janne Reinikainen. Kesto: 91 min.
Hulluna Saraan on todella ilahduttava kotimainen elokuva. Riemukas, hykerryttävä ja nokkela pikkukomedia isästä ja pojasta, jotka tykästyvät samaan amerikkalaiseen tyttöön.
Suomen Turussa ollaan ja rivitanssia harjoitellaan. Tanssiope Sara (Emilie de Ravin) pärjää ummikkona ihan mainiosti. Ja mikä onkaan pärjätessä, kun karaoke-ritareita riittää melkein tungokseksi asti.
Ville (Jussi Nikkilä) on kitaratunteja antava entinen tenavatähti. Taisto (Ville Virtanen) on Villen rento faija, koko kansan iskelmäkingi, jonka menemiset ja tulemiset saavat pojan pään pyörälle.
Villen ja Saran välillä kipinöi alusta alkaen, mutta se ei estä Taistoa retkahtamasta amerikkalaiseen neitoon. Faija ei huomaa pojan ihastusta, eikä Jussi uskalla paljastaa tunteitaan isäukolle. Epäsuhtainen kolmiodraama jolkottaa kommelluksesta toiseen kuin jalkapuoli kulkukoira, yhtä aikaa humoristisesti ja surumielisen vetoavasti.
Hulluna Saraan ilahduttaa kautta linjan poikkeuksellisuudellaan. Samuli Valkama kikkailee näkyvästi, mutta hänen valikoimansa visuaaliset tehosteet ovat kivasti kokonaisuuden hengen mukaisia.
Aikamoinen yllätys on myös Villelle elämänohjeita lateleva Ronald Reagan. Ex-jenkkipressaa ei nähdä skriinillä, mutta repliikkejä tältä kyllä kuullaan. Selvällä suomenkielellä juttelevan Reaganin ääni kuuluu muuten Tommi Korpelalle.
Näyttelijät suoriutuvat rooleistaan mainiosti. Paras kaikista on ehdottomasti Ville Virtasen letkeä rokkikukko, jonka isänrooli on aina ja ikuisesti hukassa.
Jussi Nikkilän piinallisen ujo Ville taantuu aina tosi paikan tullen yhdeksänvuotiaaksi tähtikokelaaksi, ja siihen hänen säikky olemuksensa erinomaisesti myös sopii. Hyvän arvosanan saa myös tv-sarjasta Lost tuttu Emilie de Ravin nimiroolissa, joka vaatii melkoista tasapainottelua kahden erilaisen elokuvailmaisun välillä. Pienestä mutta pippurisesta blondista löytyy silti kylliksi karismaa.
Elokuvan tähditys aaltoili pitkään kolmen ja neljän välillä. Siihen välimaastoon arvosana ehkä luontevimmin myös asettuisi. Silti Hulluna Saraan -komediassa on jotain niin tenhoavaa, että sen haluaa palkita kekseliäisyydestä, raikkaudesta ja myös ensi kertaa puikkoihin tarttuneen ohjaajan ennakkoluulottomuudesta. Epätasaisuudestaan huolimatta lopputulos väreilee tekijöiden aitoa innostusta.
Teksti: Outi Heiskanen