Jessica Kähärä jatkoi hallikaudella siitä, mihin kesällä jäi. Ennätykset paukkuivat, kun 22-vuotias Kähärä asettui vauhinottoradan päähän. Loistotulosten takaa paljastuu repaleinen harjoituskausi.
Kähärä nousi viime kaudella rytinällä Suomen kuumien yleisurheilunimien joukkoon. Aiemmin kovaa tulosta korkeushyppääjänä tehnyt urheilija joutui pari vuotta sitten vaihtamaan lajia, kun nilkka ei enää kestänyt korkealle hyppäämistä. Vuosi sitten tehty kolmiloikkakokeilu avasi täysin uuden maailman.
Viime kesä oli monin tavoin napakymppi. Kähärä murskasi ennätyksensä pika-aidoissa, kolmiloikassa ja pituushypyssä. Varsinkin kolmiloikassa syntynyt tulos 13.87 oli vakuuttava monen vuoden tauon jälkeen.
Kähärän mainio meno jatkui talvella hallikisoissa. Helmikuussa Tampereen SM-hallien kolmiloikkafinaalissa syntyi oma halliennätys 13.58. Pituudessa Kähärä laskeutui säännöllisesti kuuden ja puolen metrin kohdille ja räväytti tammikuussa ennätyksekseen tuloksen 652. Aiempi halliennätys oli 634, ulkoradoilla 647.
Kähärä voitti Tampereella Suomen mestaruuden pituudessa ja hopeaa kolmiloikassa.
Yllättäen Kähärä kertoo, ettei päässyt juurikaan harjoittelemaan pituutta tai kolmiloikkaa syksyn ja talven aikana selkävaivojen takia.
– Nyt se on ihan kunnossa. Sitä on vahvistettu, Kähärä sanoo.
– Aika kylmiltään tulin hallikauteen molempien lajien suhteen, mutta pituus on helpompi vähän treenaamattakin mennä. Loikka tarvitsee sellaista iskutusta.
Kähärä kertoo saaneensa lisää nopeutta.
– Se näkyy pituustuloksessa. Loikassa sitä ei pääse oikein vielä hyödyntämään, kun ei ne loikat ole niin pitäneet.
Kun pituuden perustaso on vakiintunut kuuteen ja puoleen metriin, voi Kähärältä nappionnistumisen osuessa kohdalle odottaa hulppeaa ponkaisua.
Missä se huippu menee, kun oikein osuu kohdalleen?
– Kyllä se varmaan on siellä lähellä EM-rajaa. 670 se voisi olla. Ei ihan sellaista nappihyppyä ole tullut nyt.
670 on paitsi Roomassa kesäkuun alussa järjestettävien EM-kilpailuiden naisten pituushypyn tulosraja, myös Suomen kaikkien aikojen kolmanneksi paras tulos Ringa Ropon vuonna 1990 hyppäämän Suomen ennätyksen 685 ja Johanna Halkoahon vuonna 1998 leiskauttaman tuloksen 679 jälkeen. Ropon halli-SE on 678.
Kahden lajin taitaja
Kähärä on Suomen kärkeä kahdessa lajissa, mutta toinen on ainakin tällä hetkellä mieluisampi.
– Loikka oli viime kesän perusteella päälaji ja on varmaan vieläkin, Kähärä sanoo.
Menestystä Kähärä janoaa silti myös pituushypyssä. Kesän suuri tähtäin on Roomassa. Kolmiloikassa Kähärä on tällä hetkellä kisoihin oikeuttavalla sijalla rankingissa.
– Olisi hienoa päästä molemmista lajeista. Voisi pituudestakin olla ihan mahdollinen.
Kahden lajin huipulle nouseminen on haastavaa, mutta ei suinkaan mahdotonta. Esimerkkejä löytyy aivan maailman kärjestä, kuten Ukrainan Maryna Bekh-Romanchuk on osoittanut.
– Mun mielestäni vähän kaikki treenit tukevat molempia lajeja. Loikka tarvitsee sellaista kovempaa iskutusreeniä, kovaa viittä loikkaa ja semmoista. Sitä en ole päässyt hirveästi tekemään. Varmasti keväällä on sitä tarkoitus tehdä. Toki se kova iskutus toimii pituuteenkin. Aika samoja elementtejä, Kähärä pohtii.
– Lankulta lähtö on vähän erilainen tai aika paljonkin erilainen. Siinä ehkä on vähän haastetta.
Viime kesänä Kähärä säväytti myös radalla, kun hän juoksi 100 metrin aidat ennätysaikaansa 13.30. Kähärä kertoo juosseensa aitoja harjoituskaudella pari kertaa.
– Olisin halunnut hallissa juosta, mutta se ei mahtunut ohjelmaan. Hallikausi on tosi tiivis, kestää noin kuukauden vain. Ei otettu sitä riskiä, että jotain haaveria sattuisi. Ei yhdestä kisasta ole hyötyä, kun ei ole tavoitteena mihinkään arvokisoihin siinä lajissa päästä.