Huippujengillä on edessään raskas taival ennen kuin joku heistä saavuttaa yli 6000 metrin korkeudessa olevan Tocllarajun huipun.
Huippujengin matka Perun Andeilla on alussa. Päämääränä tällä hurjalla porukalla on vuorenhuippu jopa 6000 metrin korkeudessa.
Matkan aikana edessä on monenlaisia haasteita. Huippujengin lääkäri Heikki Karinen kertookin, että korkeudesta johtuvat terveysongelmat tulevat olemaan mahdollisia myös kiipeilemään lähtevälle suomalaisporukalle.
– Korkeuteen ei totu kuin olemalla korkealla. Kiipeilijät ovat melkein kaikki ensimmäistä kertaa tällaisissa olosuhteissa. Tärkein asia on sopiva etenemisvauhti sopeutumiskykyyn nähden. Kun ei mennä kiireellä mihinkään vaikka ehdittäisiin, niin annetaan elimistölle aikaa. Sillä saadaan suljettua aika paljon pois korkean ilmanalan ongelmista, Karinen kertoo.
Hän viittaa mahdolliseen vuoristotautiin, joka pahimmillaan voi olla hengenvaarallinen.
– Keuhkoödeema on se, missä kohtaa pitää reagoida nopeasti. Se saattaa viedä ihan muutamassa tunnissa jalat alta, etkä pysty enää kävelemään. Keuhkot alkavat röhistä ihan kuin olisi mennyt vettä snorkkeliin. Siitähän siinä on kysymys: keuhkot täyttyvät nesteestä, Karinen kertoo.
Toinen vuoristotaudin hankala muoto on aivoödeema, joka kehittyy varkain.
– Pahoinvointi menee oksentelun asteelle. Vetoketjun kiinni laittaminen ei onnistu, suoraan kävely on haastavaa. Nämä ovat merkkejä, että on kiire mennä alamäkeen, Karinen kertoo.
Jos tunnistetaan lievä vuoristotauti, niin silloin pysäytetään nousu ja odotetaan päivä tai kaksi ja jatketaan nousua.
– Jos tulee vakavampia oireita, heikotusta, huimausta, päänsärkyä, pahoinvointia, niin laskeudutaan vähintään 500 metriä alaspäin, kunnes oireet poistuvat. Jos ne poistuvat, voidaan matkaa jatkaa taas vähän varovaisemmin. Mutta jos alkaa tulla tajunnanhäiriöitä tai voimakasta päänsärkyä tai näköhäiriöitä, niin se joka yleensä kannetaan alas ei enää sillä retkikunnalla nouse ylös.