How to survive Viiniexpo

Viinialan vuotuinen päätapahtuma on totuttuun maaliskuiseen tapaan ovella ja tuotteen loppukuluttajat pääsevät menoon mukaan 15.3. Tapahtumapaikkana on Helsingin Messukeskus ja ovet ovat auki kello 11-17. Aikeenani on nyt antaa muutamia kokemukseen perustuvia vinkkejä, joita noudattamalla voitte maksimoida tapahtumasta saamanne ilon ja hyödyn.

1. Syö hyvä ja tukeva aamiainen ennen messuja.

Vaikka viini liittyykin erottamattomasti ruokaan viinimessujen tarjonta jälkimmäisen osalta lienee tänäkin vuonna erään helsinkiläisen italialaisravintolan paikalle rahtaamaa kymmenien kilojen parmesaanikiekkoa lukuun ottamatta olematon. Ja vaikka sylkisikin tunnollisesti kaiken maistamansa viinin pois ei aivan kaikkea alkoholin verenkiertoon imeytymistä pysty estämään ja loppupäivästä olo saattaa olla melko väsynyt, mikäli masua ei ole täytetty hitaasti imeytyvillä hiilihydraatteilla.

2. Pukeudu asiallisesti.

Viinien kanssa pelaaminen on ja sen kuuluukin olla rentoa, mutta jonkinmoista pieteettiä näitä raskaan työn raatajia ja heidän edustamiaan upeita tuotteita kohtaan voi osoittaa myös pukeutumalla. Pikkutakilla ja solmiolla voi viestiä olevansa tosissaan asian kanssa ja uskoisin että t-paitaheeboilta voi jäädä joku kivempi ja arvokkaampi tiskinalusviini maistamatta.

3. Tule ajoissa.

Ajoissa tarkoittaa tässä sitä, että on ovella kello 10.55. Viiniexpossa parasta aikaa on

ensimmäinen, hieman väljempi tunti ennen kuin ne hassut promillenmetsästäjät kansoittavat tiskit ja jonotus alkaa. Tiskien ollessa täynnä valikoiman katselu on erittäin hankalaa, eikä ole juurikaan toivoa päästä juttelemaan mitään syvällisempää paikalla olevien viinintekijöiden kanssa.

4. Sylje

. 1,4 kertakorvaus viiniannoksesta, vaikka mielestäni onkin kohtuullinen, saattaa kuitenkin johtaa siihen, että lasit tulee tyhjennettyä viimeiseen tippaan, jolloin tulee humalaan. Ja kolmannen lasin jälkeen olisikin ihan sama, onko paikallisessa kuppilassa kaljalla vaiko viinimessuilla. Messuilla tarkoituksena on, toivottavasti, löytää uusia makunautintoja ja kokea aisti-iloja löytämisen myötä, joten käyttäkää niitä sylkyastioita. Hyvin todennäköistä on, että sillä yhdellä lipulla saa maistaa useampaakin viiniä, mikäli esittelijä huomaa, että asia otetaan tosissaan ja ollaan kiinnostuneita viinistä itsessään eikä sen sisältämästä etanolista. Ja siihen kuppiin kannattaa sylkeä seinää pitkin liruttelemalla, niin ei plompsahda viinit rinnuksille.

5. Tee muistiinpanoja

. Viinejä harrastettaessa on yleisestikin mielekästä laittaa ajatuksiaan ylös, jotta voi tarvittaessa palauttaa mieleen, että mikä se hyvä viini olikaan ja mitä ei ikinä enää kannata ostella. Luonnehdinnoista voi olla apua myös mietittäessä viinivaihtoehtoa jollekin tietylle ruokalajille, eikä niiden myöhemmän läpikäymisen opettavaa/viihdyttävää puolta sovi aliarvioida. Tällaisiin seisoviin tilaisuuksiin kannattaa varata tukeva vihko johon on helppo kirjoittaa ilman tukea.

Itse vielä paperia käyttäessäni minulle kehittyi eräänlainen nuolisysteemi. Yleisen luonnehdinnan perään piirsin aina nuolen joka kuvasti viinin yleistä olemusta ja hinta-laatusuhdetta. Mitä jyrkemmin nuoli osoitti ylöspäin sitä parempi hinta-laatusuhde oli ja mitä suurempi ja paksumpi se oli sitä vaikuttavampi oli itse viini. Alkuosaltaan vaakasuora ja lopussa nouseva nuoli taasen tarkoitti sitä, että viini vaatisi vielä vuosia ennen kuin sen loiston ajat koittaisivat.

6. Lähesty rohkeasti viinintekijöitä.

Viinien suomalaiset maahantuojat tuottavat messuille suuren määrän edustamiensa viinien tekijöitä varsinaisilta viinitiloilta ja he ovat läsnä messuilla kertomassa tuotteistaan. Näille viinintekijöille ja muille tilojen edustajille kertyy suuri määrä kontakteja messujen aikana, joten heillä on yleensä melko vakiopuhe jossa kerrotaan viinitilan perustamisvuosi, viljeltävistä lajikkeista ja uusien tynnyrien määrästä etc. ja jota he toistavat asiakkaille. Nämä tiedot yleensä löytyvät myös heidän jakamistaan esitteistä, joten on ajan- ja tilaisuudenhukkaa kuunnella näitä lätinöitä. Kannattaakin kysellä itse aktiivisesti ja mielellään jostain hieman oudommasta asiasta, toki hyvän maun ja sivistyneen käytöksen suomissa rajoissa, jolloin noita tiedon kultajyviä alkaa tipahdella.

7. Viinit ovat syyttömiä kunnes ne on todettu huonoiksi.

Maistele rohkeasti niitä oudommankin kuuloisia pulloja, ikinä ei tiedä vaikka juuri se Schiopettino Novello Megareserva 1984 olisikin elämäsi suurin viini, ja kun uusia kokemuksia kertyy, avautuvat nenäonkalot, kieleen ryöpsähtää uusia makusoluja ja erityisesti asenne viineilyä ja muuta hyvää egoa hellivää elämää kohtaan muuttuu suopeammaksi. Yleensä käy kuitenkin niin, että jo reilun kymmenen maistetun viini jälkeen iskee tasting-väsymys ja kaikki viinit vaikuttavat samanlaisilta. Tätä voi toki käyttää hyväkseen, tässä tilassa vain todelliset superviinit herättävät mitään reaktioita, joten ne on helppo havaita, mutta järkevämpää on pitää pieni vesi- taikka jopa kahvitauko ja ottaa sen jälkeen joku selkeä teema messualueen kiertelyyn. Muistan ensimmäisten messujeni ensimmäisen päivän jolloin totaalilukko iski alkuiltapäivästä, mutta pelastin loppupäivän keskittymällä pelkkiin samppanjoihin. Tosimiehet tosin voivat valita teemaksi esimerkiksi portviinit tai madeirat.

8. Tee pöytävaraus

. Onnistuneen viinimessupäivän jälkeen yleensä iskee ajatus, että nytpä olisikin kiva mennä johonkin ihanaan ravintolaan, huuhdella ensin suu raikkaalla oluella ja sen jälkeen syödä hyvin ja nauttia jotain ihanaa viiniä. Tämä idea ei ikävä kyllä ole mitenkään uniikki vaan viinimessujen aikaan kaikki vähänkään viiniravintolalta kalskahtavat paikat ovat aivan täynnä. Joten tehkää pöytävaraus ja hyvissä ajoin.

Mukavia messuja kaikille ja muistakaa että Vuoden Viini-kisaa varten ei arvioida kuin murto-osa Suomeen tuotavista viineistä.