Hotakainen ja Hyry ehdolle Finlandiaan

Tämän vuoden yllätyksiä on, että ehdolle ei ole valittu Monika Fagerholmin ylistettyä Säihkenäyttämöä. Moni olisi mielellään nähnyt ehdolla myös esimerkiksi Kristina CarlsoninHerra Darwinin puutarhurin tai Kjell WestönÄlä käy yöhön yksin -romaanin. Niiden sijaan esille on päässyt esikoisromaanin tekijä Turkka HautalaSalo-teoksellaan, Marko Kilpi toisella dekkarillaan Kadotetut, ja runoja kirjoittaneen Tommi Melenderin toinen romaani Ranskalainen ystävä.

Raadit ovat arvaamattomia, mutta nurinat on unohdettava, sillä tuskinpa kukaan muu on raadin lailla lukenut kaikkia kisaan osallistuneita 130 teosta. Lisäksi kuuden ehdokkaan lista on kolmihenkisessä raadissa väistämättä kompromissi.

Romaaneissa Suomi voi pahoin

Tyypillisiä tämän vuoden teemoja romaaneissa ovat yleisen kirjallisuustieteen professori Liisa Steinbyn johtaman raadin mukaan muutokset työelämässä ja näiden vaikutus ihmisten välisiin suhteisiin sekä ihmisen kuvaan itsestään. Raati oli havainnut erityisesti kaikenkattavan kaupallistumisen ja sen mukanaan tuoman ihmissuhteiden välineellistymisen olevan suosittu aihe. Kirjoista löytyy esimerkiksi nurkanvaltausta, pörssikeinottelua ja pyramidihuijausta. Samaten romaaneissa nousevat esille rasistiset ennakkoluulot, syrjäytyneiden toivottomuus, mediajulkisuuden poliittiseen ja kulttuurielämään tuomat vääristymät, tyttökauppa ja vanhusten huollon puutteet.

- Suomi-kuva, joka näissä romaaneissa piirtyy esiin, on kaukana lintukodosta. Voidaan sanoa, että yhteiskunnallisesti "tiedostavassa" kirjallisuudessamme Suomi näyttäytyy lähinnä pahoinvoinnin yhteiskuntana. Läpikaupallistunut, epähumaaniksi koettu maailma kuvataan usein pikemmin kyynisesti ja alistuneesti kuin syy-yhteyksiä osoittaen ja vaihtoehtoja esittäen, raati oli havainnut.

Väkivaltaviihteen kaavat käytössä

- Hämmästyttävin tämänkertaista Finlandia-aineistoa koskeva havainto onkin, että niissäkin romaaneissa, jotka haluavat puhua tästä maailmasta eivätkä halua vain viihdyttää lukijaa stereotyyppisellä tuotteella, juoni erittäin usein on rikoskirjallisuuden tapaan väkivalta- ja jännitysjuoni. Kuolemien ja pahoinpitelyjen kirjo on suuri. Ihmiset näyttäytyvätkin paitsi hyvin väkivaltaisina myös hyvin helposti rikkimenevinä, sanoi Steinby Finlandia-puheessaan.

Raati uskoo, että väkivaltaisuudella ei symboloida tilaa, jossa olemme sisäistäneet "heikoin lenkki ulos" -etiikan, vaan kirjailijat rakentavat romaaneihinsa jännitysjuonen olettaen sen kiinnostavan lukijaa.

- Ei toisin sanoen uskota kirjallisuuden olevan kiinnostavaa muuten kuin viihteen kaavoja noudattaen. Tämä tekee niistäkin kirjailijoista, jotka voisivat puhua meille merkittäviä asioita nykyihmisestä ja hänen maailmastaan, kaupallisen viihdytyskoneiston osia, Steinby uskoo.

Tästä trendistä huolimatta raati sanoi löytäneensä useita hienoja teoksia, joissa ihmisen olemista maailmassa kuvataan ja pohditaan mielenkiintoisella tavalla. Vaikka raati kritisoi romaanitaiteen viihteellistymistä, se otti ehdolle Marko Kilven Kadotetut -dekkarin. Ristiriitaa raati perusteli sillä, että teos on dekkarilajin kyseenalaistaja.

- Siinä ei pääasiassa ole murhamysteerin selvitys ja syyllisen takaa-ajo vaan se, mistä psykologisista ja yhteiskunnallisista edellytyksistä väkivaltarikos syntyy ja miten traumatisoivasti se vaikuttaa kaikkiin niihin, jotka sen kohtaavat, perusteli Steinby.

Valintalautakunnan jäsenet olivat kriitikko, Oriveden Opiston sanataiteen opettaja Olavi Jama ja Aamulehden yhteyspäällikkö Saara Vesikansa. Kulttuurineuvos Tuula Arkio päättää, kuka ehdokkaista saa Finlandia-palkinnon 2. joulukuuta.

Finlandia-raadin perustelut:

Turkka Hautala: Salo (Gummerus)

Turkka Hautalan esikoisromaanin aiheena on suomalainen pikkukaupunki ihmiskohtaloineen. Puheenvuoron saa yksi salolainen kerrallaan, ja kirjan rakenne on ketjumainen. Näkökulmien kirjo ulottuu ahdistuneesta tehtaanjohtajasta arjen laupeustekoja harjoittavaan nakkikioskin myyjään, mutta henkilöitä yhdistää yksinäisyyden kokemus. Hautala ottaa hahmoikseen pieniä, arkipäiväisiä ihmisiä ja osaa nähdä heidän toimiensa humoristisen puolen. Romaani on kirjoitettu notkealla kielellä eri rekistereitä, kuten murretta, hyödyntäen. Salo rakentaa mosaiikkimaisesti täydentyvän kuvan tämän päivän lama-Suomesta, ja kirjailijan katse on tarkka ja tuore.

Kari Hotakainen: Ihmisen osa (Siltala)

Kirjamessuilla kirjailija tutustuu nappikauppiaaseen, joka myy hänelle 7000 eurolla elämäntarinansa. Lukija saa tällä rahalla ison siivun suomalaisen elämänmenon ja yrittäjyyden historiaa. Pienyrittäjän puurtaminen on nykypäivänä korvautunut mielikuvien myynnillä ja loputtomilla palavereilla. Kari Hotakaisen romaani on samanlainen kuin hänen rajoittamattoman markkinatalouden rikki lyömät ihmisensäkin: asiakaslähtöinen mutta vahvasti muutosvastarintainen, yhteiskuntakriittinen, lämmin ja älykäs.

Kari Hotakaisen haastattelu.

Antti Hyry: Uuni (Otava)

Hyryn romaanissa lukijan mielenkiinto ei kohdistu juoneen eikä henkilökuviin. Kuvaukseen leivinuunin rakentamisesta ei sisälly dramaattisia käänteitä. Pinnalta katsoen Hyryn teksti muistuttaa sellaisia modernisteja, jotka rakentavat tekstinsä yksinkertaisista esinemaailman havainnoista korostaakseen maailman kokonaishahmotuksen puuttumista. Hyryn ihminen sen sijaan on arkisia askareitaan suorittaessaan kotonaan maailmassa. Hänen tekonsa saavat merkityksensä mielekkäästä paikastaan elämisen kokonaisuudessa. Arkielämän kuvaus avautuu näin kosmokseksi, jossa ihminen elää hänelle kuuluvaa elämäänsä.

Antti Hyryn haastattelu.

Marko Kilpi: Kadotetut (Gummerus)

Kilven teos räjäyttää dekkarilajin konventiot, koska huomio ei siinä kohdistu rikoksen selvittämiseen älyllisenä pulmana ja rikollisen takaa-ajoon, vaan rikos otetaan siinä vakavasti psykologisena, humaanis-moraalisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Väkivaltarikollinen nähdään psyykkisesti epänormaalina, samalla kun hän saa yllykkeen toimintaansa yhteiskuntaamme leimaavasta mediajulkisuuden tavoittelusta; poliisit kuvataan psyykkisesti stressaantuneina joutuessaan kokemaan väkivaltarikokseen sisältyvää inhimillistä hätää ja julmuutta, eikä rikoksen uhria tarkastella ainoastaan täpärän pelastumisen tai kuoleman vaihtoehtojen kannalta vaan otetaan vakavasti mahdollisuus, ettei "pelastunut" ole saamiensa psyykkisten vammojen takia enää koskaan kykenevä normaaliin elämään. Kilven teos osoittaa, miten syvästi traumaattinen kokemus välivaltarikos on kaikille niille, jotka sen kohtaavat.

Marko Kilven haastattelu.

Merete Mazzarella: Ei kaipuuta, ei surua (Tammi)

Merete Mazzarellan romaani kuvaa 79-vuotiaan Sakari Topeliuksen yhtä päivää vivahteikkaasti ja myötäeläen, samalla kun päähenkilön ajattelutavan näkeminen sidoksissa hänen omaan aikaansa tuo kuvaukseen mukaan hienovaraista ironiaa. Romaani on yhtäältä tutkielma vanhuudesta: muistamisesta, menettämisestä, tunteista, asioiden saamien merkitysten jälkikäteisistä muutoksista, aiemmin tehtyyn ja ajateltuun kohdistuvista epäilyksistäkin. Toisaalta se on tutkielma 1800-luvun suomalaisesta mentaliteetista yhden keskeisen kulttuurisen hahmon, Topeliuksen, kautta. Hänen naisvaltaisen perhepiirinsä kautta tulee esille erityisesti naiskysymys erilaisine historiallisine vaiheineen.

Tommi Melender: Ranskalainen ystävä (WSOY)

Tommi Melenderin romaanissa etsitään ystävyyttä maailmassa, jossa siitä on tullut katoava luonnonvara. Romaanin alussa julkkisluennoitsija jättää firmansa ja karkaa ranskalaiseen pikkukaupunkiin samaistuneena Gustave Flaubertin inhoon nykyaikaa kohtaan - ja kohtaa täällä tämän päivän eurooppalaisen todellisuuden eräiltä sen pimeimmiltä puolilta. Melenderin romaanin taitava kompositio yhdistää aikalaiskuvaa eurooppalaisen kirjallisuuden perintöön ja synkkiä, pessimistisiä sävyjä epäröivään uskoon ihmisten välisen solidaarisuuden, ystävyyden ja rakkaudenkin mahdollisuuteen.

Tommi Melenderin haastattelu.

Katso Terhi Hyvärisen juttu

Katso Suomen Kirjasäätiön asiamies Sakari Laihon haastattelu