Etelä-Korea/Japani 2006. Käsikirjoitus ja ohjaus: Kim Ki-duk. Tuotanto: Kim Ki-duk ja Michio Suzuki. Kuvaus: Jong-moo Sung. Leikkaus: Kim Ki-duk. Pääosissa: Jung-woo Ha, Ji-Yeon Park, Hyeon-a Seong, Yeang-hwa Seo. Kesto: 97 min.
Plastiikkakirurgian kansainvälinen suosio on viime aikoina saavuttanut pelottavat mittasuhteet, ja nyt ristiriitaisen aiheen ovat löytäneet myös elokuvat ja tv-sarjat (mm. MTV3:lla nähty Muodon vuoksi). Ahkerasti työskentelevän korealaisohjaajan Kim Ki-dukin 13. ohjaustyö Hetki lyö on kiinnostava sukellus plastiikkakirurgiaan turvautumisen syihin ja seurauksiin; kiinnostava siksi, että hän aiheen lävitse käsittelee ihmiselon olennaisimpia kysymyksiä. Itsensä leikkelemisen ainoa motiivi kun ei useinkaan taida olla vain halu olla kaunis – pikemminkin halu olla rakastettu, hyväksytty, ehjä. Mutta voiko radikaaleinkaan leikkaus tarjota tilkettä epävarmalle minuudelle ja hauraalle identiteetille?
Kaksi vuotta seurustelleella nuorellaparilla näyttäisi olevan kaikki hyvin. Mutta vaikka rakkaus on molemminpuolista, nätti Seh-hee (Ji-Yeon Park) ei osaa luottaa symppiksen poikaystävänsä Ji-woon (Jung-woo Ha) tunteisiin vaan käy hysteeriseksi jos tämä vilkaiseekin toista naista. Epävarma Seh-hee tekee radikaalin tempun: hän katoaa rakastettunsa elämästä käydäkseen plastiikkakirurgin käsissä läpi täydellisen muodonmuutoksen. Tarkoitus on uudistaa miehen sammuneeksi luultu intohimo – vaikka tämä ikävöi menettämäänsä tyttöystävää niin ettei kukaan muu jaksa kiinnostaa. Yhä silloinkin, kun Seh-hee (Hyeon-a Seong) lopulta palaa uusin, tunnistamattomin kasvoin. Skitsofreeninen tilanne siis edellyttää naista olemaan mustasukkainen omalle itselleen.
Yhä sairaalloisemmaksi käyvä obsessio toisaalta uskollisuudesta ja toisaalta ulkonäön fataalista merkityksestä tarttuu myös Ji-woo'hon, ja pian alunperin onnellinen pari on keskellä epäilyn, katkeruuden ja mustasukkaisuuden tuhoisaa kehää. Identiteetit ehtivät vaihtua ja sekoittua moneen kertaan: kuka on lopulta kuka? Kuka rakastaa ketä ja miksi?
Hetki lyö toimii havahduttavana peilinä nykyajan yhteiskunnalle, jossa ulkoisesta vaikutelmasta on tullut totuutta tärkeämpi. Minuus ja sen myötä koko elämä näyttää olevan muutettavissa skalpellin viiltojen mukaiseksi; uusi naamavärkki symboloi aina uutta alkua, toista mahdollisuutta. Näin siis näköjään myös "kasvojen säilyttämistä" (!) viimeiseen asti varjelevassa aasialaisessa kulttuurissa.
Kim Ki-duk on tekijänä todellinen auteur: hän kirjoittaa, tuottaa, ohjaa ja leikkaa omat elokuvansa. Ki-dukin visio on nytkin persoonallinen, energinen ja äärimmäisen esteettinen. Jokainen kuva on tarkkaan mietitty, värit ja miljööt viimeisen päälle harkittuja. Esimerkki elokuvan tematiikan ja ulkoisen asun sulautumisesta on kaunis merenranta, jossa rakastavaiset käyvät vaeltelemassa ja jakamassa yhteistä aikaansa: oireellisesti se on täynnä ihmisen kappaleita esittäviä veistoksia, torsoja, jalkoja, käsiä.
Elokuva (kansainväliseltä nimeltään Time) ei kestä kuin normaalit puolitoista tuntia, mutta jotenkin se tuntuu huomattavasti pidemmältä: tämä johtunee ees taas sahaavasta, liian monta loppua sisältävästä rakenteesta. Pariskunnan molemminpuoliseen, vuoroittaiseen pakkomielteeseen vajotaan uudestaan ja uudestaan, yhä syvemmälle ja syvemmälle, kunnes tematiikka alkaa tuntua jo, niin, kasvoihin hieromiselta.
Jos jaksaa myös ohittaa sen saippuasarjoista tutun epäuskottavuuden, että naamansa vaihtaneet rakastavaiset eivät tunnista toisiaan vaikkapa vartalosta, tuoksusta ja puheäänestä, Hetki lyö on rohkean kriittisessä ajankohtaisuudessaan vaikuttava pikku elokuva. Se onnistuu käsittelemään näkemyksellisesti myös ajan rajallisuutta: niitä lyhyitä kallisarvoisia hetkiä, jotka meillä on rakkaittemme kanssa ja jotka niin usein olemme valmiit heittämään hukkaan.
Teksti: Tuuve Aro