USA/Saksa 2003. Ohjaus: Stephen Norrington. Tuotanto: Trevor Albert ja Don Murphy. Käsikirjoitus: James Robinson, Alan Mooren ja Kevin O Neillin sarjakuvan pohjalta. Kuvaus: Dan Laustsen. Leikkaus: Paul Rubell. Pääosissa: Sean Connery, Naseeruddin Shah, Peta Wilson, Tony Curran, Richard Roxburgh, Stuart Townsend, Shane West. Kesto: 110 min.
Sarjakuvista väännetään nyt leffoja liukuhihnalta, ja kun pätevämmät tekstit on käytetty, siirrytään laimeampiin luomuksiin. Näihin kuuluu ilman muuta Mooren ja O'Neillin League of Extraordinary Gentlemen, jossa seitsemän erikoisilla kyvyillä varustettua kirjallisuuden hahmoa koettavat pelastaa maailman pahan vallasta.
Epookkifantasia perustaa viehätyksensä "vanhaan hyvään aikaan": nykyisellä Matrix-aikakaudella on kieltämättä eksoottista kun aseet ovat vielä Winchester-kivääreitä ja automobiilikin ihmeellinen uutuus. Samaa luotettavaa charmia edustaa myös Sean Connery, joka jostain ihmeen syystä on suostunut mukaan. Mutta valitettavasti viehätys on kovin pinnallista - James Robinsonin töksähdellen käsikirjoittama toimintaseikkailu on haperoa huttua joka olisi saanut jäädä keittämättä.
On vuosi 1899. Veteraaniseikkailija Allan Quatermain (Connery) pyydetään apuun kun Eurooppaa uhkaa maailmansota: britit ja saksalaiset syyttävät toisiaan lavastetuista hyökkäyksistä, joiden takana on vallanhimoinen arkkirosmo Phantom. Kivääriampujana lyömätön Quatermain saa seurakseen oikeamielisen merirosvokapteeni Nemon, kauniin vampyyrinaisen Mina Harkerin (Peta Wilson), kuolemattoman keikarin Dorian Grayn (Stuart Townsend), näkymättömän miehen Skinnerin, jenkkiagentin Tom Sawyerin (Shane West) sekä Tri Jekyllin, jonka arvaamaton alter ego on Mr. Hyde.
Reissu etenee Keniasta Lontooseen ja Venetsiaan, joka on uhattu hävittää kolmen päivän kuluessa. Vaikka on kiire, matkantekovälineenä toimii kapteeni Nemon kömpelön oloinen sukelluslaiva Nautilus. Sitten ammuskellaan, räjäytellään, tapellaan näkymättöminä ja kuolemattomina, heitellään puujalkavitsejä ja hukataan johtolanka moneen kertaan. Mitä oikein tapahtui ja miksi? katsoja joutuu kysymään yhä uudestaan.
Herrasmiesliiga on aivan käsittämätön sekamelska. Juoni on täynnä sukelluslaivan mentäviä aukkoja ja epäloogisuuksia, tarina vilisee asiavirheitä jotka loukkaavat minkä tahansa yleisön älyä. Vai mitä pitäisi ajatella Venetsian kaduilla (millä ihmeen kaduilla?) tapahtuvasta autorallista (aikana jolloin moisia superautoja ei tietenkään ollut) tai kapeissa kanaaleissa seikkailevasta Viking Linen kokoisesta submariinista joka mahtuu jopa Huokausten sillan ali? Tai siitä, että puolet Venetsiasta räjäytetään ilmaan eivätkä karnevaalia viettävät asukkaat edes näytä pahastuvan? Ja sitten Sean Connery vielä suhauttaa: "Venice still stands!"
Vaikka onkin kyse sarjakuvafantasiasta, jonkinmoista tolkkua voisi käsikirjoittajilta toivoa. Katsojan on kaiken muun ohessa annettava anteeksi, että Dorian Gray -hahmo (toisin kuin Oscar Wilden kirjassa) on kuolematon kunnes näkee oman kuvansa ja että Mr. Hyde, joka toki alun perin oli samankokoinen kuin keksijänsä Tri Jekyll, muistuttaa nyt mahtavine muskeleineen lähinnä Incredible Hulkia.
Toisestakin kehnosta sarjakuvafilmatisoinnista Blade (1998) vastannut Stephen Norrington ei yksinkertaisesti osaa ohjata. Digitaaliefekteillä mässäilevät toimintajaksot sentään rullaavat jotenkuten, mutta kaikki muu valahtaa tahmaisen pitkäksi piimäksi. Kelpo näyttelijät joutuvat seisoksimaan tönkköinä irrallisissa kohtauksissa ja pamlaamaan harvinaisen aivotonta dialogia. Jopa ikikarismaattinen Connery vaikuttaa erehdyksessä lavasteisiin eksyneeltä. Unilääkkeeksi leffa on liian meluisa.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: FS Film