Srebrenican joukkomurhasta on kulunut tänään 25 vuotta. MTV Uutiset haastatteli suomalaistutkija Helena Rannan, joka oli yksi johtoryhmän jäsenistä uhrien tunnistamisessa auttaneessa tutkimusryhmässä.
Bosnian serbijoukot teloittivat yli 8 000 Bosnian muslimia 11. heinäkuuta 1995 Srebrenican kaupungissa. Uhrit olivat suurimmaksi osaksi miehiä ja poikia.
Tapahtumat olivat Jugoslavian hajoamissotien yhteydessä käydyn Bosnian sodan loppuhetkiä, ja kaupunki oli jopa hollantilaisten YK-joukkojen turvaama. Heidän joukkonsa eivät kuitenkaan riittäneet hirmutekojen estämiseen.
"Autojemme renkaita puhkottiin"
Maailma havahtui tekoihin vasta seuraavana vuonna, kun Elisabeth Rehn kiersi ihimisoikeustarkkailijana Bosniaa. Tätä seurasi vielä sadan haudan löytäminen.
Maaliskuussa 1996 uhreja alettiin tunnistamaan, jolloin myös suomalaisryhmä saapui alueelle avustamaan paikallisia tutkijoita. Oikeushammaslääkäri Helena Ranta toimi yhtenä ryhmän johtajista.
Nyt tapahtuman vuosipäivänä muistot nousevat pintaan.
– Olin itse asiassa aika lähellä Srebrenicaa Prahassa vuonna 1995. Seurasin tapahtumia hyvin passiivisesti enkä silloin ajatellut, että itse joudun tai pääsen paikalle, Ranta muistelee.
– Maaliskuussa 1996 kävin ensimmäistä kertaa Srebrenicassa. Se oli ensimmäinen missioni, joten kyllähän se jätti hyvin syvät muistojäljet.
Vaikka sota oli jo virallisesti päättynyt, alueella oli edelleen vaaratekijöitä. Tutkijoille oli annettu tarkat ohjeet, kuinka alueella pitää toimia.
– Siellä oli tiesulkuja ja liikkumisen osalta piti olla varovainen. Saimme selkeät ohjeet, että muun muassa tunneleihin ei pidä pysähtyä ja pitää varoa vuorilta vyöryviä kiviä, Ranta avaa.
Tutkijoihin kohdistui myös ilkivaltaa.
– Eihän se helppoa silloin alkuun ollut. Varsinaisia vaaratilanteita ei ollut, mutta esimerkiksi autojemme renkaita puhkottiin. Ja esimerkiksi viereisessä hotellihuoneessa oli tällainen päällystakki, joka kuunteli kaikki puheluni.
