Hannah Montana – The Movie

Okei, ei Hannah Montanaa pitäisi kenenkään yli kaksitoista kesäisen edes mennä katsomaan. Ensisijaista kohderyhmäänsä näin eksklusiivisesti puhutteleva teinileffa ei yksinkertaisesti voi onnistua koko perheen elokuvaviihteenä. Aikuiselle yleisölle Hannah Montanan kaksoiselämän katselu on silkkaa piinaa. Äly hoi, miksi ihmeessä jätit käsikirjoittajan ja elokuvan tähdet näin kovin yksin?

Hannah Montana – The Movie on Disney-kanavan suositun, samannimisen sarjan elokuvajatke. Nuori amerikkalainen laululintu Miley Cyrus esittää tyttöä, jolla on suuri salaisuus. Hän on sekä tuiki tavallinen koululainen Miley Stewart että suosittu poptähti Hannah Montana. Asetelma, joka puhuttelee keskenkasvuisia taatusti.

Vain isä Robby Ray (Mileyn oikea isä kantristara Billy Ray Cyrus, karsean Achy Breaky Heart -biisin laulaja), muu perhe ja paras kaveri (Emily Osment) tietävät totuuden tytön huikeasta kaksoiselämästä. Ja miksi tietäisivätkään – erotuksena tummatukkaiseen Mileyyn Hannahilla on sentään päässään vehnänvaalea peruukki!

Koska Miley on fiksun isänsä mielestä hiukkasen liiankin mieltynyt Hannahin tähtielämään, on tyttö aika palauttaa kantrijuurilleen. Tytär ei erityisemmin hinkua mummon synttäreille Tennesseehen, mutta tilalla työskentelevän, teinimallia muistuttavan cowboyn (Lucas Hill) läsnäolo auttaa kummasti asiaa.

Hannah Montana – The Movie on barbi-ikäisten esiteinien romanttinen haave(elo)kuva, jossa ei ole kerrassaan mitään yllättävää tai poikkeuksellista. Reiluun puolitoistatuntiseen mahtuu noin 30 minuuttia juonen kehittelyä – loppuaika tuhlataan erilaisiin musiikkinumeroihin, joita ilman ainakin suomalainen yleisö voisi hyvin pärjätä.

Miley/Hannahille soolonumeroita on annettu puolisen tusinaa. Takatukkaisen isäpapan ja cameo-tähtien Rascal Flattsin ja Taylor Swiftin sooloilut jäävät vähemmälle. Viimemainitun esiintyminen on yksi leffan harvoista valopilkuista. Swiftin onnistuu laulaa suohon jopa tekopirteä päähenkilö, jonka kaikki kappaleet kuulostavat enemmän tai vähemmän samanlaiselta kantrimekkaloinnilta.

Elokuvan on ohjannut britti Peter Chelsom, jonka plakkarissa on tätä ennen muutama varsin kelvollinen komedia. Vuoden 1991 Mikä laulaen tulee… lupaili jo tulokkaalle suuria, eikä kymmenen vuotta myöhemmässä Sattumalta-romanssissakaan ollut moittimista.

Myös Shall We Dance (2004), Richard Gere -versio samannimisestä japanilaisleffasta, oli aivan toista luokkaa kuin tämä aivoton hattara. Chelsomin työtehtävän valintaa ei voi siis kuin ihmetellä.

Surkeista kritiikeistä huolimatta Hannah Montana – The Movie tullee löytämään monilukuisen yleisön myös meillä. Maailmalla Hannah-kuume on jo ollut niin suunnaton, ettei Cyrusin perheen rahastukselle liene ihan pian loppua näkyvissä.

Teksti: Outi Heiskanen