Hänet kaikki muistavat, mutta mitä kuuluu napalmitytölle nyt?

Ensi viikolla tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun Kim Phuc joutui napalmi-iskun keskelle ja pääsi kuvaan, josta tuli koko pieleen menneen Vietnamin sodan symboli.

Brittilehti Daily Mail kertoo nettisivuillaan Kim Phucin, 49, tarinan aina napalmin katkuista nykypäivään asti.

– Halusin todella päästä eroon siitä kuvan pikkutytöstä, mutta näyttää siltä, että kuva ei päästä irti minusta.

Yhdeksänvuotias Phuc joutui 8. kesäkuuta vuonna 1972 keskelle Etelä-Vietnamin ilmaiskua. Hän muistaa Daily Mailin mukaan ajatelleensa, että nyt hänestä tulee ruma, että hän ei ole enää normaali tämän jälkeen.

Hän juoksi shokissa isoveljensä perässä maantielle, jossa tuolloin 21-vuotias Nick Ut otti kuuluisan valokuvansa. Sen jälkeen Phuc menetti tajuntansa.

Ut ajoi Phucin sairaalaan, jossa hänen sanottiin olevan liian pahasti palanut, jotta asialle voisi tehdä mitään. Ut näytti sairaalan työntekijöille amerikkalaista lehdistöpassia ja vaati, että tyttö on hoidettava.

Ut palasi Saigonin toimistolle ja kehitti ottamansa filmirullan. Hän pelkäsi kuvan Phucista joutuvan sensuuriin tiukkojen alastomuussääntöjen takia, mutta kuvan uutisarvo oli niin suuri, että kuva sai poikkeuskohtelun. Loppu on kuvan osalta historiaa.

Pari päivää kuvan julkaisun jälkeen yhdeksänvuotias Phuc siirrettiin Saigoniin amerikkalaisten hallitsemaan sairaalaan. Kolmekymmentä prosenttia tytön ihosta oli muuttunut kolmannen asteen palovammoiksi. Kuin ihmeen kaupalla kasvot olivat säästyneet palovammoilta. Pikkuhiljaa Phucin palanut iho alkoi parantua.

Lukuisten leikkausten, ihosiirteiden ja 13 kuukauden sairaalassaolon jälkeen Phucin katsottiin olevan tarpeeksi terve lähtemään. Ruumis oli täynnä arpia, mutta ainakin hän oli elossa.

Hetkeksi aikaa elämä palasi lähes normaaliksi lukuun ottamatta ajoittaisia, valtavan voimakkaita päänsärkyjä ja kipuja. Kun Pohjois-Vietnamin kommunistit valloittivat Etelä-Vietnamin vuonna 1975, elämä muuttui vaikeaksi. Kommunistit ymmärsivät, että ”napalmitytöllä” on propaganda-arvoa.

Vasta vuonna 1982 elämä alkoi jälleen hymyillä. Phuc pääsi sairaalahoitoon Länsi-Saksaan ja pian sen jälkeen järjestyi opiskelupaikka Kuubasta. Sieltä hän löysi tulevan aviomiehensä. He menivät naimisiin vuonna 1992 ja loikkasivat Kanadaan.

Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön eli UNESCOn hyvän tahdon lähettiläs hänestä tuli vuonna 1994.

Vuonna 1999 Phucin tapauksesta kirjoitettiin kirja ja tehtiin dokumentti hänen ehdoillaan.

(MTV3)

Lue myös:

    Uusimmat