Vakituista työpaikkaa ja säännöllisiä kuukausituloja ei usein pidetä kirouksena, mutta sairaanhoitaja Kaarina Davisille ne merkitsivät estettä täydellisen riippumattomuuden tiellä. Davis koki työnsä uuvuttavana ja kuluttavana, mutta ei uskaltanut irrottautua turvallisesta elämästään.
– Tuskailin ongelmieni kanssa vuosikausia ja ahdistuin. Työssä vaaditaan nykyään liikaa eikä pelkästään sairaanhoitajilta. Työtehtäviä lisätään ja väkeä vähennetään. Tempo on työssä ja yhteiskunnassa yleensä kiihtynyt ja ihmisistä tullut keskittymiskyvyttömiä. Näitä asioita jouduin työstämään omassa elämässäni, Davis pohtii.
Davis kävi konkreettisesti käsiksi omaan masennukseensa ja ahdistuneisuuteensa. Hän alkoi raivata turhia tavaroita elämästään ja huomasi samalla, miten paljon rahaa niissä oli kiinni.
– Se avasi silmät ja tajusin tekeväni töitä, jotta voisin ostaa turhaa tavaraa. Nykyään mietin tavaroiden kohdalla aina, olenko valmis luopumaan vapaudestani, työskentelemään, ostaakseni tuon tavaran. Pärjään aika vähällä, 100–200 eurolla kuussa. Joskus tietenkin teen isompia hankintoja ja silloin voi kuussa mennä 500 euroa.
Askeleet kohti vapautta
Kaarina Davis irtautui työelämästä vaiheittain. Ensin hän vietti vuoden vuorotteluvapaalla, mutta palasi sen päätyttyä takaisin töihin. Seurasi muutto maalle ja uusi työpaikka. Tämäkään ei riittänyt, vaan Davis muutti sukunsa vanhaan mökkiin Hämeenkyröön ja alkoi remontoida sitä asumiskelpoiseksi. Samalla työ vaihtui opintoihin. Lopulta Davis löysi itsestään rohkeuden irtisanoutua kokonaan.
– Pelkäsin lopullisen ratkaisun tekemistä ihan turhaan ja roikuin liian kauan oravanpyörässä. Näin jälkeenpäin on tietenkin helppo todeta, että olin hyvin turvallisuushakuinen. Enää minua ei saisi vakituiseen työsuhteeseen mistään hinnasta.
Davis on kirjoittanut elämänmuutoksistaan kaksi kirjaa, Tieto-Finlandia-ehdokkaanakin olleen teoksen Rankka kutsumus – Sairaanhoitajan päiväkirja sekä juuri ilmestyneen kirjan Irti oravanpyörästä. Davis sanoo hämmästyneensä etenkin ensimmäisen kirjan kirvoittamaa palautevyöryä.
– En ollut varautunut siihen, että puhelimeni alkaisi soida soimistaan kirjan ilmestymisen jälkeen. Ihmisillä tuntui olevan paljon asiaa ja hyvin samankaltaisia tuntemuksia ja toiveita elämänsä suhteen kuin minulla. He haaveilivat myös oravanpyörästä irrottautumisesta, mutta eivät tienneet, miten sen tehdä.
Trendikäs downshiftaaminen
Kaarina Davis tietää olevansa yksi monista, jotka ovat päätyneet tekemään elämässään jo lähes trendikkään muutoksen, downshiftaamisen. Moni työn raskauttama luopuu hyvästä työstä ja tuntuvasta palkasta elääkseen vaatimattomampaa mutta vapaampaa elämää kuin aiemmin.
– Me alamme herätä huomaamaan, että elämme liian vauhdikkaasti ja vaadimme keholta ja psyykeltä mahdottomia. Siitä todistavat burn outit, mielenterveysongelmat ja lisääntyneet sairauslomat. Downshiftaaminen on terve tapa reagoida ongelmatilanteeseen, ennen kuin se ehtii liian pitkälle.
– Tällaista päätöstä ei kuitenkaan voi tehdä hetkessä, se vaatii kypsyäkseen rauhaa mietiskellä. Kannattaakin pohtia huolella, mitä elämässään voisi muuttaa. Joillekin vastaus voi löytyä asumismuodon muutoksesta tai rakkaan harrastuksen ympärille rakennettavasta puuhastelusta. Ensin on kuitenkin keskityttävä kuuntelemaan itseään, jotta tietää, mitä syvällä sisimmässään haluaa.
Mikä eläke?
Kaarina Davis nauttii nykyään luonnonvaraisesta elämästään Hämeenkyrön Alholahdessa. Hän elää osittaisessa omavaraistaloudessa ja hankkii elantoa myös vanhojen tavaroiden myynnillä. Huominen saati eläkeikä ei häntä huolestuta.
– Kun tekee rakastamiaan asioita, niistä ei tarvitse jäädä eläkkeelle. En oikeastaan tunne sellaista käsitettä kuin eläke. Minulla on vain kokonaisvaltainen hyvä elämä, jota eletään nyt ja tulevaisuudessa.