Millaista olisi, jos ei haistaisi kesäsateen jälkeistä tuoksua, vihtaa juhannussaunassa tai omaa rakasta? Jos ruoka ei koskaan maistuisi miltään ja söisi vain vatsan täyttääkseen? Haju- ja makuaistin voi menettää vaikka ihan tavallisen flunssan takia. Iän myötä aistit huonontuvat jokaisella.
– Eläimille hajuaisti on elinehto. Ne löytävät sen perusteella ravinnon ja havaitsevat vaaran. Jos eläin ei haista, se kuolee. Pienellä ihmisvauvalla, kuten muillakin vastasyntyneillä nisäkkäillä, hajuaisti on jonkinlaisessa roolissa eloonjäämisfunktiossa: vaikka vauva ei vielä näe kunnolla, suu hamuaa maidon tuoksun perässä äidin nännille, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Seija Vento kertoo.
Hajuaisti on yhteydessä myös makuaistiin.
– Kaikki hajut eivät kulje nenän kautta, vaan osa kiertää suun ja nenänielun takaa hajuepiteelille ja tuntuu siten makuelämyksinä. Puhutaan retronasaalisesta aistimuksesta.
Hajuaistin heikkeneminen eli hyposmia tai hajuaistin puute eli anosmia voi olla ihmiselle paitsi traumaattista, myös vaarallista.
– Vanhukset saavat suolisto-oireita ja jopa ruokamyrkytyksiä sen takia, että he eivät enää haista tai maista pilaantunutta ruokaa. Nykyäänhän ruoka saattaa runsaiden säilöntäaineiden takia säilyttää pitkäänkin värinsä ja näyttää hyvältä.
– Hajuaistin menettänyt työikäinen puolestaan ei pysty enää toimimaan sellaisessa työssä, jossa voi altistua vaarallisille haihtuville yhdisteille, koska haju ei enää toimi varoituksena. Kokin ammatin harjoittamisestakin tulee ainakin gourmet-ravintoloissa mahdotonta.
Osa hajuaistin menettäneistä potilaista lähes itkee lääkärin vastaanotolla.
– Yleensä menetyksen kokevat voimakkaimmin ne, jotka ovat menettäneet hajuaistin äkkiä. Varsinkin kulinaristisilla henkilöillä lähtee iso pala elämästä pois. Siitä voi seurata jopa masennusta.
Flunssa voi olla syynä
Arviot potilaiden lukumäärästä vaihtelevat. Oletettavasti monet eivät edes käy vaivan takia lääkärissä. Kuitenkin tutkimusten perusteella viisi–kuusi prosenttia väestöstä kärsii hajuaistin puuttumisesta ja 16 prosenttia heikentyneestä hajuaistista. Ikääntyneillä luku on vielä korkeampi.
Omassa potilastyössään Vento on huomannut, että yleisin syy haju- ja makuaistin menetykseen on nenän polyyppitauti. Polyypit ovat hyvänlaatuisia limakalvonpullistumia. Joskus ne ovat pieniä, joskus tukkivat sieraimet kokonaan.
– Polyyppiturvotuksen takia hajumolekyylit eivät pääse kontaktiin nenän hajuepiteelialueelle. On mahdollista, että tällöin kaikki haju- ja makuelämykset häviävät, Vento sanoo.
– Menetys tapahtuu polyyppipotilailla pikkuhiljaa pidemmän ajan kuluessa, ja heillä on sen lisäksi monia hankalampiakin oireita: nenän tukkoisuutta, hengitysvaikeuksia, kuorsausta, paineen tunnetta päässä ja usein myös märkäisiä poskiontelotulehduksia. Hoidettavaksi tullaan yleensä näiden muiden oireiden eikä hajuaistin takia. Samalla käy sitten ilmi, ettei hajuaistikaan toimi.
Haju- ja makuaisti voivat hävitä myös virusinfektion aiheuttaman flunssan yhteydessä ja jäädä koskaan palaamatta. Näin voi käydä kenelle tahansa. Usein syynä on limakalvoturvotus, mutta virus pystyy itsessäänkin vahingoittamaan hajuaistia.
– Esimerkiksi allergisesta nuhasta kärsivän hajuaisti saattaa hävitä joksikin aikaa voimakkaan turvotuksen vuoksi. Ylipäätään erilaiset turvotustilat nenän alueella huonontavat hajuaistia.
Tapaturmakin voi olla seurauksiltaan kohtalokas.
– Päähän ja erityisesti takaraivoon ja pään etuosaan kohdistuvat vammat voivat aiheuttaa hajuaistin häviämisen.
– Myös myrkyllisten aineiden hengittäminen voi vaurioittaa hajuaistia.
Hajuaisti voi puuttua synnynnäisesti
Joskus hajuaistin huononeminen on ensioire neurologisesta sairaudesta, kuten Parkinsonin tai Alzheimerin taudista.
– Alzheimerin taudissa asiaan vaikuttanee myös se, että hajutuntemuksen kokeminen tai ymmärtäminen alkaa hävitä ”ylemmillä tasoilla”. Nenän hajuepiteelin reseptoritasolla ei välttämättä ole vielä taudin alkuvaiheessa vauriota, vaan hajuja ei enää osata tulkita, Vento sanoo.
Mahdollisia muita syitä aistimuutoksille ovat nenän alueelle kohdistuvat leikkaukset tai sädehoito. Toisinaan taustalla on psyykkisiä häiriöitä.
– Skitsofreniassa tai psykoosissa voi tulla hajuhallusinaatioita: ihminen haistaa jotakin, mitä ei oikeasti ole olemassa.
Harvoin hajuaistin huonontumisen, häviämisen tai muuttumisen syynä on kallon etukuopassa sijaitseva kasvain tai vieläkin harvinaisempi hajuhermon kasvain.
– Joskus harvoin hajuaisti puuttuu synnynnäisesti. Yleensä ihminen kiinnittää siihen huomiota vasta murrosikäisenä tai nuorena aikuisena.
Suun kuivuminen nostaa riskiä
Yksi makuaistin huonontumisen tai häviämisen selvä riskitekijä on kuiva suu.
– Kuivuus altistaa limakalvojen rikkoontumiselle ja sitä myötä tulehduksille. Makuaisti voi hävitä sieni-, bakteeri- tai virusinfektion vuoksi, Vento sanoo.
Suun kuivuminen johtuu syljen erityksen vähenemisestä. Syljen eritys vähenee luonnostaan kaikilla ikääntyessä, mutta tilannetta voi merkittävästi pahentaa runsaalla tupakoinnilla. Savukkeiden tumppaaminen onkin oikeastaan ainut keino, jolla haju- ja makuaistin heikentymistä voi ehkäistä.
– Tietysti virusinfektiot, allergiset nuhat ja nenän polyyppitauti pitäisi aina hoitaa hyvin, mutta eihän infektioilta voi kukaan välttyä. Allergiaa on 25–30 prosentilla suomalaisista, ja vaikka nenän polyyppitautiakin hoidetaan mahdollisimman hyvin, niin kyseisten tautien tiedetään itsessäänkin huonontavan hajuaistia.
Makuaistin menetys on yleensä yhteydessä hajuaistin menetykseen, mutta erittäin harvinaisissa tapauksissa makuaisti voi heikentyä yksistäänkin.
– Syitä voi olla esimerkiksi harvinainen hermovaurio nielurisaleikkauksessa, B12-vitamiininpuute tai lääkkeet, kuten jotkin antibiootit ja sydänlääkkeet.
Jäljelle jäävät karkeat maut
Flunssan aikana heikentyneen tai kadonneen haju- ja makuaistin pitäisi yleensä palautua puolessa vuodessa.
– Jos aikaa alkaa kulua yli puoli vuotta ilman mitään merkkiä palautumisesta, on hyvin mahdollista, etteivät ne enää palaa. Kuitenkin infektion jälkeen toipuminen voi jatkua jopa kolme vuotta ja trauman jälkeen viisi vuotta, Vento sanoo.
Lääkäriin hakeutuville potilaille tehdään HYKSin korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikalla nenän tähystys eli nasoskopia. Sen avulla nähdään mahdolliset polyypit, turvotukset tai infektioon tai kasvaimeen viittaavat löydökset.
Jos röntgentutkimuksia tarvitaan, otetaan tavallisesti magneettikuva hajuhermon ja hajukäämin alueelta. Lisäksi on olemassa hajutestejä. HYKSin korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikan seulontatestissä on 12 eri tuoksua, jotka potilaan pitää tunnistaa neljästä vaihtoehdosta.
– Tarvittaessa tehdään lisäksi hajukynnystesti eli mitataan, mikä on matalin pitoisuus, jolla potilas vielä haistaa tietyn hajusteen oikein.
– Hajuaistin huonontuessa makea, suolainen, karvas ja hapan kyllä yleensä maistetaan, mutta hienostuneemmat ja vivahteikkaammat elämykset laimenevat. Jokin hieno ruoka tai viini ei välttämättä maistu miltään. Jäljelle jäävät vain karkeat maut.
Puuttuvan hajuaistin syytä ei yleensä nähdä edes lääkärin tutkimuksissa.
– Potilaan haastattelu antaa viitteitä siitä, mikä hajuaistin on voinut viedä. Usein potilaat tuovat esiin kovan flunssan ja kuumeen, joiden mentyä ohi he huomasivat hajuaistin hävinneen. Tai sitten potilas on ollut sairaalahoidossa vakavan päävamman takia, jolloin hoidossa on ensimmäiseksi keskitytty henkiin jäämiseen ja vasta sairaalasta päästyä henkilö havaitsee, ettei mikään haise tai maistu miltään.
Aistien merkitys ja arvostus kasvanut
Hoitovaihtoehdot hajuaistin menettäneille ovat vähäiset.
– Moni polyyppitautia sairastava toivoo kortisonikuuria juuri ennen joulua, koska sillä voidaan väliaikaisesti pienentää polyyppejä, jolloin hajuaisti usein palautuu joksikin aikaa. Jouluun liittyy tuoksujen lisäksi syöminen ja herkuttelu, ja potilaat kokevat sen ikäväksi ajaksi, jos ruoat eivät maistu miltään.
– Virusten ja trauman aiheuttamiin hajuaistin menetyksiin ei ole olemassa leikkaushoitoa.
Jonkinlaista valoa tarjoaa professori Thomas Hummelin johtama hajuaistin tutkimusklinikka Dresdenin yliopistossa Saksassa.
– Siellä tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että menetettyä hajuaistia voi treenata hieman tietyillä tuoksuilla, kuten ruusulla, sitruunalla, eukalyptuksella ja neilikalla. Tämä ei tarkoita, että otetaan silloin tällöin ruusu penkistä ja haistellaan sitä – tutkimuksessa tuoksut olivat eteerisiä öljyjä, joita potilaat haistelivat yhden minuutin ajan kaksi kertaa päivässä vähintään 30 päivän ajan, mieluummin kolme kuukautta.
– Ei mikään estä sitä, etteikö potilas voisi itsekin ottaa pussista tuoretta neilikkaa tai pitää ruusuja maljakossa ja haistella näitä harjoituksena. Uskon, että hajuaisti jollain tavalla treenautuu niillä, jotka alkavat kiinnittää asiaan huomiota, esimerkiksi viiniasiantuntijoilla.
Vaikka hajuaistiin liittyvää tutkimusta tehdään paljon, se on vielä melko alussa.
– Vasta vuonna 2004 lääketieteen Nobel-palkinnon saaneet yhdysvaltalaistutkijat Richard Axel ja Linda B. Buck selvittivät, miten hajuaistielämys syntyy.
– Aikaisemmin haju- ja makuaistilla ei ole ollut juuri merkitystä tai niitä ei ole arvostettu. Elämä on ollut paljon työteliäämpää, on syöty ja juotu elääkseen. Ehkä aistien merkitys on korostunut nyt, kun hyvästä ruoasta ja juomasta ja elämästä ylipäätään nautitaan enemmän, Vento sanoo.
Kuvat: Colourbox.com