USA, 2004. Ohjaus: Bibo Bergeron, Vicky Jenson, Rob Letterman. Käsikirjoitus: Michael J. Wilson, Rob Letterman. Tuotanto: Bill Damaschke, Janet Healy, Allison Segan. Kesto: 91 min.
Nemon perässä on hyvä uida, Hain tarinan katsojamenestys on siitä hyvä näyttö. Animaatio kertoo pienestä kalasta nimeltä Oscar, jolla on koostaan huolimatta suuret unelmat ja todella suuri suu. Kun haiperheen pomo löytyy kuolleena ja Oscar kuolinpaikalta, hän ei voi vastustaa kiusausta valheellisesta sankaruudesta. Media leipookin nopeasti Oscarista pelätyn haintappajan. Mutta vaikka julkisuus on makeaa ja rahalla saa vaikka mitä, ystävyyttä ja rakkautta ei sittenkään voi ostaa.
Vedenalaisen tarinan maisemat hivelevät silmää, mutta elokuvan huumori on pintahauskaa ja kertakäyttöistä, nopeasti unohtuvaa. Valaspesulan respan hempeäänisenä neitokaisena ääntelee alkuperäisversiossa Renée Zellweger ja suomeksi mainiosti supsutteleva Irina Björklund, jolla on hyvin samansävyinen ääni kuin Zellwegerillä. Will Smithin korvaa suomeksi Peter Franzén. Animaatioiden ääninäyttelemistä eivät siis isot tähdetkään enää karsasta. Monet hahmoista ovat myös saaneet ääninäyttelijöidensä piirteitä ja maneereita: Angelina Jolien dubbaamalla hempukalla on huomiota herättävät huulet, ja haipomo muistuttaa erehdyttävästi Robert de Niroa.
Hain tarina parodioi välillä hilpeästi gangsterigenreä ja tekee hupaisia populaarikulttuurisia viittauksia. Kummisedästä tuttu Corleonen mafiaperhe on haiperheen peittelemätön esikuva. Suosikkihahmojani ovat alati svengaavat rastafari-meduusat sekä Lenny-rukka, kasvissyöjähai, joka häpäisee perheensä päästämällä katkarapucocktailinsa vapaaksi.
Hain tarinassa on hetkensä; siinä on hauskoja sutkautuksia ja huvittavia etnisiä stereotyyppejä, mutta elokuvan tempo on hermostuttavan nopea, mikä tekee huumoristakin pintahauskaa ja kertakäyttöistä. Vedenalaisen seikkailun maisemat hivelevät silmää, mutta hahmoista puuttuvat Shrekin ja Nemon kaltainen charmi ja sielukkuus. Hain tarinan oletettu yleisö ovat lapset, mitä ajatellen runsaat viittaukset Kummisetään, Tappajahaihin ym. aikuisten elokuviin menevät kohderyhmältä väistämättä ohitse. Hain tarina on värikkäästi pakattu popkarkki, josta ei jää pitkää jälkimakua.
Teksti: Minna Karila
Kuva: Buena Vista