USA, 2009. Ohjaus: Clint Eastwood. Käsikirjoitus: Nick Schenk, Dave Johannson. Kuvaus: Tom Stern. Leikkaus: Joel Cox. Musiikki: Kyle Eastwood, Michael Stevens. Tuotanto: Clint Eastwood, Bill Gerber, Robert Lorenz. Pääosissa: Clint Eastwood, Christopher Carley, Bee Wang, Ahney Her, Cory Hardricht. Kesto: 119 min.
Juuri leskeksi jäänyt Walt Kowalski (Clint Eastwood) asuu detroitilaisessa esikaupungissa. Talon edessä liehuu Amerikan lippu ikään kuin muistutuksena siitä, että tosiamerikkalaisuus on katoamassa. Hänen kotikulmillaan pyörivät maahanmuuttajat, Amerikan uusi sukupolvi, jota tämä Korean sodan veteraani inhoaa. Erityisesti häntä ärsyttävät keltanaamat. Itse asiassa Kowalski tuntuu pitävän vain koirastaan Daisystä, jolle hänellä on enemmän sanottavaa kuin kahdelle pojalleen ja heidän lapsilleen. Hän ärjyy ja murahtelee naapureilleen vähäpätöisistä asioista, kuten nurmikolle tallaamisesta, joskus kivääri kädessään. Eläkkeelle jäätyään ja vaimonsa menetettyään miehen elämänsisältönä ovat äksyilyn lisäksi talon kunnostus, oluen litkiminen ja vuoden 1972 Gran Torino -auton ihailu ja sen huoltaminen.
On päivänselvää, että vihan ja katkeruuden marinoima Walt muuttuu ja että tuon muutoksen katalysaattorina on naapurin aasialainen perhe. Gran Torino on Waltin kasvutarina, kertomus siitä, miten hän onnistuu, jos ei nyt kukistamaan niin ainakin hetkittäin unohtamaan omat ennakkoluulonsa. Väkivallalla ja uhkailulla valtaa saanut maahanmuuttajajengi pakottaa naapurin aran teinipojan Thaon (Bee Wang) varastamaan Waltin silmäterän Gran Torinon. Yritys epäonnistuu, mutta jostain kummallisesta syystä Walt ryhtyy neuvomaan ja kannustamaan poikaa, jolla ei ole uskoa itseensä eikä tulevaisuuteen. Hän alkaa myös suojella ahdistelun kohteeksi joutunutta Thaon Sue-siskoa. Naapurin nuoria auttamalla Waltin rasismi alkaa heiketä. Thaon ja Suen kautta hän löytää myös kadottamansa perheen, yhteisön johon voi kuulua ja jota voi puolustaa.
Clint Eastwoodista on kovien kundien roolien jälkeen tullut erinomainen ohjaaja. Gran Torinon myötä hän onkin sanonut lopettavansa näyttelemisen ja keskittyvän vain ohjaamiseen. Ymmärrettävää, onhan Eastwood jo 78-vuotias. Gran Torinossa Eastwoodin klassikkohahmo, armoton ja taipumaton Likainen Harry palaa valkokankaalle, tosin vanhuksena. Eastwoodin Walt on eleiltään itsevarma asesankari, urbaani cowboy, johon on kuitenkin iskenyt vanhuuden kankeus. Hän taitaa yhä uhkaavan katseen täynnä halveksuntaa, ja hänen pelkkä läsnäolonsa riittää herättämään pelkoa. Walt muistuttaa Archie Bunkeria, jolle vihaaminen on elämäntapa, sillä erotuksella että Walt hoitaa vihaamisensa tyylillä. Toisaalta töykeys on myös peliä. Walt opettaa Taolle miehistä amerikkalaista kommunikaatiota. Havaintoesimerkkinä hän käyttää keskusteluaan parturinsa kanssa: tervehdykset ja mielipiteet vaihdetaan machoillen ja loukkaavin sanankääntein.
Elokuva takoo sanomaansa päällekäyvästi. Juoni ja henkilöhahmot ovat turhankin mutkattomia. Käsikirjoittajat siis uskovat, ettei ihminen ole koskaan liian vanha muuttuakseen. Muutos olisi kyllä voinut tapahtua hienovaraisemmin. Nyt se tapahtuu tolkuttoman nopeasti ja ilman kunnollista motivointia. Ja onko Waltin pakko mumista ja murahdella kaikki ajatuksensa ääneen? Gran Torino on sanomaansa turhan raskaasti puskeva draama, joka sortuu myös ylilyönteihin. Siitä huolimatta Walt Kowalskin elämä ja teot koskettavat, kiitos karismaattisen Clint Eastwoodin.
Teksti: Minna Karila