Italia 2008. Ohjaus: Matteo Garrone. Käsikirjoitus: Maurizio Braucci, Ugo Chiti, Gianni Di Gregorio, Matteo Garrone, Massimo Gaudioso ja Roberto Saviano – Savianon kirjasta. Tuotanto: Domenico Procacci. Kuvaus: Marco Onorato. Leikkaus: Marco Spoletini. Pääosissa: Salvatore Abruzzese, Marco Macor, Ciro Petrone, Salvatore Cantalupo, Toni Servillo, Gianfelice Imparato. Kesto: 101 min.
Kuinka moni muistaa Sopranos-tv-sarjan jakson, jossa Tony lähimpine miehineen lähti Napoliin tutustumaan sikäläiseen camorra-veljeskuntaan? Pian perillepääsemisensä jälkeen jenkkikolmikko joutui todistamaan silmitöntä pieksentää, missä paikalliset nyrkit hakkasivat nuoren pojan lähes henkihieveriin harmittoman pilan takia.
Kohtaus palautui mieleen elävästi mieleen Matteo Garronen Gomorraa seuratessa. Italialaista nykymafiaa kovalla otteella kuvaava elokuva saa Tony Sopranon ja kumppanit vaikuttamaan, jos nyt ei harmittomilta, niin ainakin astetta hellemmiltä huurupäiltä. New Jerseyn salihousut ainakin ihannoivat Coppolan Kummisedän lanseeraamaa kunniallisen gangsterin esikuvaa. Napolissa moinen hempeily on jo aikaa sitten hapantunut omaan inhaan itsekeskeisyyteensä, alleviivaa Gomorra.
Elokuva, jonka nimi on viittaus sekä Vanhan testamentin synnin pesään että napolilaiseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen, camorraan, perustuu journalisti Roberto Savianon jokin aika sitten suomennettuun teokseen. Savianon paljastuskirjasta tuli kotimaassaan bestseller, mutta menestyksellä oli rankka hinta. Saviano itse päätyi camorran tappolistalle, minkä johdosta kirjailijaa on ollut pakko suojella kellon ympäri. Uhka on epäilemättä myös todellinen, uskotaanhan camorran piikkiin menevän yli 4 000 murhaa sitten 1970-luvun.
Gomorran elokuvaversio tiputtaa kirjailijan itsensä pois käsikirjoituksen valokeilasta ja keskittyy kuvaamaan camorran yhteiskunnallista vaikutusta yksittäisten tarinoiden kautta. Eri-ikäiset ja -asemaiset ihmiset joutuvat kohtalokkaaseen välikäteen viikatemiesten kanssa.
Kysymys on kaupanteosta itsensä paholaisen kanssa; yksilön toiveikkaasta yrityksestä päästä kompromissiin kohtuuttoman vastapelurin kanssa. Myrkky leviää kaikkiin ja kaikkeen, kuten elokuvan eräässä juonilinjassa konkreettisestikin tapahtuu.
Elokuvan iäkkäin osapuoli on Don Giro (Gianfelice Imparato), mafian rahoja kuljettava rivimies, joka joutuu vaikeuksiin viikottaisella keikallaan. Nuorin on puolestaan 13-vuotias Toto (Salvatore Abruzzese), joka mielii peluriksi isojen poikien liigaan. Teinejä ovat myös Ciro (Ciro Petrone) ja Marco (Marco Macor), jotka Brian DePalman Scarfacea kyllin katsottuaan uskovat kykenevänsä gangstereiksi itsekin.
Elokuvan kahdessa viimeisessä tarinassa huomio kiinnittyy keski-ikäisiin napolilaisiin. Ongelmajätteestä huolehtiva alan mies (Toni Servillo) yrittää rekrytoida uuden tulokkaan (Carmine Paternoster) tosi toimiin. Velkaantunut räätälimestari (Salvatore Cantalupo) opastaa öisin kilpailijoitaan, laittomia kiinalaissiirtolaisia, muodin saloihin.
Garronen ja Savianon elokuvasta on glamour kaukana. Perinteisten mafiaelokuvien ystäville Gomorra lienee kauhistus, sillä ylevän, veren lyyrisesti tahriman melodraaman sijaan valkokankaalla värisee pelkkä kylmä lohduttomuus. Kun epätoivo ja nihilismi lyövät kättä, ei yksikään inhimillinen teko jää rankaisematta.
Teksti: Outi Heiskanen