USA/Japani 2001. Ohjaus: Hironobu Sakaguchi. Käsikirjoitus: Al Reinert, Jeff Vintar. Tuotanto: Jun Aida. Ääninä: Ming-Na, Alec Baldwin, Donald Sutherland, James Woods, Ving Rhames, Peri Gilpin, Steve Buscemi. Kesto: 90 min.
Elämme aikoja, joina suuret kertomukset korvautuvat musiikkivideoiden ärsyketulvalla ja perinteiset käsikirjoitukset tositeevee-viritelmillä. Olikin vain ajan kysymys, milloin lihaa ja verta olevat näyttelijät korvataan animoiduilla vastaavilla. Mutta riittääkö tempun perusteeksi että se on nyt pitkälle kehitetyn teknologian ansiosta mahdollinen? Miksi sekoittaa animaatio ja näytelty draama, kaksi niin erilakista lajia? Ja eikö tietokonepelien idea ole juuri siinä, että niiden kulkuun voi itse osallistua ja vaikuttaa? Nämä kysymykset epäilijä tekee ihan hyvästä syystä.
Tietokonepelit ovat joka tapauksessa elokuvakankaiden viimeisin villitys. Kun Lara Croft toteutettiin vielä oikeilla ihmisillä, on toiseen huippusuosittuun pelisarjaan perustuva Final Fantasy se kiihkeästi odotettu TG-leffa, jossa tekniikka häikäisee ennennäkemättömällä hienostuneisuudellaan ja ihmishahmot aitoudellaan. 200 graafisen taiteilijan ja animaattorin yhteistyönä syntynyt scifi-seikkailu on suurinpiirtein kaikkea sitä mitä on luvannut. Eikä se ole ihan vähän.
Japanilaisvisionäärin Hironobu Sakaguchin kehittämiin hahmoihin perustuva, amerikkalaisten käsikirjoittama tarina vie meidät vuoteen 2065, jona ihmiset elävät vankeina kaupunkialuksissaan, irrallaan raunioituneesta Maasta jonka ovat vallanneet tappavat aavemuukalaiset. Kun ihminen joutuu kosketuksiin näiden usein näkymättömien monsterien kanssa, ne lävistävät ruumiin ja imaisevat sielun itselleen (jostakin selittämättömästä syystä). Monomaaninen kenraali Hein (äänenä James Woods) haluaa räjäyttää aaveet taivaan tuuliin hienolla Zeus-tykillään, mutta rohkea ja oikeamielinen naistohtori Aki Ross (Ming-Na) yhdessä oppi-isänsä Tri Sidin (Donald Sutherland) kanssa huolehtii Maan uhatusta hengestä ja suosii rauhanomaisempia keinoja.
Tarinan perusajatus on kaunis. On kyse elävän hengen tai sielun etsimisestä kuoleman, kaaoksen ja tuhon keskeltä. Aliens-sarjan urhean Ripleyn mieleen tuova Aki edustaakin pehmeitä, naisellisia arvoja luottaessaan pahoihin uniinsa ja pyrkiessään säilyttämään elämää, kun taas kauhukenraali maskuliinista tuhovoimaa ja päätöntä vallanhimoa. Tällainen sopivan mustavalkoinen asetelma palvelee hyvin animaatiosadun lajityyppiä tuopa se mukaan ympäristöpoliittisen kannanotonkin.
Final Fantasyn animé-grafiikka on pääosin niin kauniisti viimeisteltyä ja efektit niin uskomattoman näyttäviä, että pienet epäpuhtaudet hyppäävät silmille. Ensinnäkin hyvien näyttelijöiden kuten James Woodsin, Donald Sutherlandin ja Ving Rhamesin suuhun kirjoitettu dialogi on vähän kökköä. Lisäksi puhe ei aina kulje synkassa piirroshahmojen huultenliikkeiden kanssa. Juonessa löytyy kyllä kerronnan imua, vauhtia ja jännitystä mutta myös epäjohdonmukaisuuksia ja aukkoja. Onneksi näitä ei liikaa ehdi pähkäillä visuaalisen tulituksen paisteessa.
Sekä päälle jyristävät toimintajaksot että suorastaan runollisiin sfääreihin kurottelevat suvannot on toteutettu hengästyttävällä pieteetillä. Myös tietokonepeleihin vihkiytymätön katsoja tuntee sinkoutuvansa avaruuteen tai dantelaiseen helvettiin, näkevänsä unia mahdottomista maisemista ja joutuvansa pahojen henkien kurimukseen. Värikäs räiske ja mäiske ei yllättävää kyllä jää pelkäksi itsetarkoitukseksi, vaan palvelee hyvin elokuvan sisältöä.
Kaikella todennäköisyydellä Final Fantasy jää pitkäksi aikaa elokuvahistoriaan upeimmin toteutettuna tietokoneanimaationa. Epäilijän kysymykset saattavat toki jäädä vaille vastausta tämänkin jälkeen mutta päällimmäiseksi jää kuitenkin iso, hämmästynyt WOW.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: CTS Egmont