Katsaus NBA-joukkueisiin osoittaa, että yhdessä asiassa eurooppalaiset ovat kuromassa pohjoisamerikkalaisten etumatkaa kiinni. Korinaluspelaajista eli keskushyökkääjistä on NBA:ssa huutava pula, ja tällaisia isoja pelaajia on hankittu enenevässä määrin Euroopasta.
Hyvä keskushyökkääjä on menestyksen edellytys NBA:ssa. Joukkueen suurimman miehen ei välttämättä tarvitse olla joukkueensa tähti, mutta tiettyjä ominaisuuksia häneltä on löydyttävä: hänen on oltava taitava ja fyysinen. Huippufysiikkaa tarvitaan korinalustan puolustamiseen, jossa reilusti yli satakiloiset järkäleet ottavat mittaa toisistaan.
Taidoillaan ja tilannetajullaan keskushyökkääjä tekee itsensä vaaralliseksi hyökkäyspäässä, jolloin vastustajat joutuvat käyttämään "tuplausta" eli kahden miehen puolustusta pysäyttääkseen tämän korinteon. Jos vitospaikan pelimiehellä on tarpeeksi hyvä pelikäsitys, hän käyttää "tuplauksen" joukkueensa eduksi ja luo tilanteesta syötöillään joukkuetovereille heittopaikkoja.
Fysiikkaa voidaan opettaa ja harjoitella, mutta perustaitojen kehittäminen on NBA:ssa vaikeaa, koska joukkueilla ei ole kiivaassa ottelurytmissä aikaa harjoitella. Amerikkalainen yliopistomylly ei ole pystynyt viime vuosina tyydyttämään NBA-joukkueiden keskushyökkääjävajetta, ja seurat ovat kääntäneet katseensa maailman muihin kolkkiin. Kesäkuussa pidetty NBA:n varaustilaisuus osoitti hyvin suunnan.
Ensimmäisellä kierroksella (29 pelaajaa) valittiin kolme tuntematonta isoa pelaajaa Euroopan kentiltä. Chicago Bulls käytti 24. varauksensa Dalibor Bagariciin, Phoenix Suns otti heti perään kreikkalaisen Iavokodos Tsakalidiksen ja Indiana Pacers 27. varauksena Primor Brezecin.
Kolmikko liittyy joukkoon taitavat eurooppalaiset isot miehet, joita NBA:ssa ovat mm. Sacramenton Vlade Divac ja Portlandin Arvydas Sabonis. Muitakin löytyy, mm. Aleksandar Radojevic, Vladimir Stepania, Vitali Potapenko, Stanislav Medvedenko, loukkaantumisherkkä Zydrunas Ilgauskas, Radoslav Nesterovic ja Predrag Stojakovic.
Divac ja Smits tienraivaajina
Eurooppalaisten vitospaikan pelaajien virta sai tavallaan alkunsa jo 1980-luvun puolivälissä, kun Portland otti riskin varatessaan 221-senttisen Saboniksen. Portland joutui odottamaan yli kymmenen vuotta Saboniksen saapumista, sillä hän hankki ensin mainetta ja kunniaa Euroopan kentillä.
Nykypelaajista ensimmäisinä tositoimiin pääsivät 1980-luvun ja seuraavan vuosikymmenen alussa jugoslavialainen Divac ja hollantilainen Rik Smits. Smits päätti NBA-uransa viime kesänä mutta Divac tahkoaa edelleen maailman kovinta koripalloliigaa.
Pelinrakentajan ja takamiehen paikat ovat eurooppalaisille pelaajille harvinaisia. Ainoastaan kroatialainen Drazen Petrovic ja liettualainen Sarunas Marciulionis ovat onnistuneet takamiehen tontilta ponkaisemaan NBA:ssa kuuluisuuteen.
Suurempikokoisille eurooppalaisille on markkinarako avautunut. Liigasta löytyy jo keskushyökkääjien ohella monitaitoisia laitahyökkääjiä. Euroopassa on tehty hyvää työtä pelaajien perustaitojen opettamisessa ja heittotaidon hiomisessa, joka näkyy NBA:ssakin. Hyvänä esimerkkinä toimii nykyinen Philadelphian pelaaja Toni Kukoc, joka 211-senttisestä varresta huolimatta pystyy häärimään vaikkapa pelintekijän roolissa, ja on tarkka heittäjä. Kukoc voitti Michael Jordanin ja Scottie Pippenin rinnalla Chicago Bullsissa kolme NBA-mestaruutta.
Kukocin tyylisiä pelaajia on tulossa Euroopasta lisääkin. Ei välttämättä yhtä monipuolisia, mutta taitavia laitureita kuitenkin. Dallas Mavericksissa pelaa saksalainen Dirk Nowitzki. Niin ikään saksalainen Ademola Okulaja sai äskettäin sopimuksen Philadelphiaan, kroatialainen Arijan Komazec puolestaan Vancouveriin, ranskalainen Tariq Abdul-Wahad pelaa Denverissä, ukrainalainen Stanislav Medvedenko liittyi kesällä NBA-mestari Los Angeles Lakersiin. Taidokasta ja monipuolista laitahyökkääjätyyppiä edustaa myös Hanno Möttölä, joka valmistautuu parhaillaan Atlantassa ensimmäiseen kauteensa Hawks-pelaajana.
(STT)