Ero on prosessi, jonka jokainen kokee omalla tavallaan. Se on käännekohta, joka pakottaa muutokseen.
Kasvatuspsykologian professori Kaarina Määttä käsittelee suomalaisten erokokemuksia kirjassaan Avioeron tuska ja helpotus. Siinä suomalaiset ovat saaneet mahdollisuuden kertoa omista kokemuksistaan Määtän haastattelemina.
Kirjassa analysoidun haastattelumateriaalin ja tutkimustiedon lisäksi halusin löytää tähän artikkeliin ruohonjuuritason arkiviisautta. Määttä käsittelee eroa lähinnä avioliiton kannalta. Haastattelin 20–30-vuotiaita Ainoa, Meriä, Samia, Mariaa ja Annaa heidän erokokemuksistaan, koska halusin mukaan myös seurustelusuhteissa ja avoliitossa eläneiden mielipiteitä.
Kävin myös Helmen keskustelupalstalla kuulostelemassa eroon liittyviä tuntemuksia. Nykypäivänä kohtalotovereiden tukea voi etsiä nimettömänä pysytellen. Oman lähipiirin ulkopuolelta voi saada uudenlaisia arvokkaita neuvoja. Myös eri-ikäisten keskustelijoiden kohtaaminen saman asian äärellä voi osoittautua virkistäväksi kokemukseksi.
Ero tilastoissa
Määtän mukaan 1990-luvulla laskettiin, että noin puolet solmituista avioliitoista kariutuu lopulta. Neljäs ja viides vuosi ovat riskialttiita, eikä eron uhka ala helpottaa ennen kuin yhdessä on sinnitelty kymmenisen vuotta. Lapsettomat parit eroavat helpommin.
Valtaosassa länsimaista suurin osa eroista on naisten hakemia. Suomi on pitkään ollut Euroopan avioerotilastojen kärjessä. Tilastokeskuksen mukaan 13 383 suomalaista avioliittoa päättyi eroon vuonna 2005.
Eroon liittyvistä lakiasioista saa nopeasti ja helposti tietoa esimerkiksi Väestöliiton internetsivuilta. Myös eroon liittyviä tunnekuohuja käsitellään lakiohjeiden ohella.
Eron vaiheet
Määttä hyödyntää kirjassaan listaa, jonka amerikkalainen sosiologi Paul Bohannan on koonnut eron vaiheista. Ennen eron laittamista vireille ihminen aloittaa irtautumisprosessin emotionaalisella tasolla. Sitä seuraa juridinen eroprosessi, joka johtaa omaisuuden jakamiseen, eli taloudelliseen eroon. Myös vanhemmuuden kokemus muuttuu huomattavasti, kun eron myötä joudutaan sopimaan uusista rooleista ja järjestelyistä. Eronneiden suhde yhteisöön muuttuu ja sosiaalinen elämä joutuu kriisiin. Viimeinen vaihe, psyykkinen ero, ja sen vaatima surutyö, voi kestää vuosia eron jälkeen.
Määtän arvion mukaan vaikeinta aikaa eroprosessissa on epätietoisuuden vaihe. Moni miettii lähtöä pitkään ja muuttaa mieltään useampaan otteeseen. Omien toiveiden ja odotusten suhteen saatetaan olla hyvinkin epävarmoja.
On vaikeaa luottaa siihen, että eron jälkeen voisi löytyä jotakin parempaa. Epäillään, ettei omien ihanteiden mukaista parisuhdetta ole olemassakaan. Varsinkin läheisten ystävien parisuhdeongelmat vakuuttavat eroa pohtivan helposti siitä, että vaikeudet ovat normaali osa suhdetta.
Suhteen hyvät puolet houkuttavat pitämään siitä kiinni. Erohaluista tunnetaan syyllisyyttä, etenkin jos parilla on lapsia. Päätöksen varmistuessa aletaan kuitenkin vähitellen hyväksyä omat tunteet. Ymmärretään, että huonoa kohtelua ei ole pakko sietää. Paremman tulevaisuuden vaatiminen aletaan kokea omaksi oikeudeksi. Määttä kutsuu tätä erovalmiuden saavuttamiseksi.
Käytännön muutoksia suruprosessin keskellä
Kaarina Määttä puhuu erosta monien menetysten sarjana. Hän tähdentää, että vaikka avioero voi juridisesti olla helppo prosessi, sen henkiset vaikutukset ovat usein hyvinkin merkittäviä. Ihmisen koko minäkuva saattaa muuttua.
Eroon liittyy paljon käytännön muutoksia, esimerkiksi aikataulujen ja asumistilanteen uudelleenorganisoimista. Huomattava määrä voimista kuluu arjen pyörittämiseen ja uusien rutiinien opettelemiseen.
25-vuotias Meri kertoo, että hänelle uudet arkirutiinit ovat tärkeä osa eron jälkeistä selviytymistä. Hänestä on tärkeää ottaa etäisyyttä entiseen kumppaniin.
Meri kehottaa totuttelemaan uudenlaiseen arkeen rauhassa, vaikka eroon ei liittyisi suurempia riitoja:
– Uusi elämänrytmi auttaa unohtamaan.
”Elämän palautuminen ulkonaisesti oikeille raiteille ei kuitenkaan välttämättä rauhoita niitä sisäisiä myllerryksiä, joita ihmiset kokevat avioeron vanavedessä”, huomauttaa Määttä. Toisille eron aiheuttama järkytys on niin suuri, että suruprosessi kestää pitkään ja värittää koko loppuelämää.
Kipeä tilanne saattaa aiheuttaa yllättäviä reaktioita. Kostonvimmassa toisen elämää vaikeutetaan ja hänen tekemisiään vahditaan. Vihalla yritetään vaimentaa rakkauden tunteita tulevissakin suhteissa, koska rakkauden aiheuttamat haavat pelottavat. Ero muuttaa monen suhtautumisen koko avioliiton käsitteeseen.
”Uusiin mahdollisuuksiin tarttuminen saattaa estyä, kun voimakkaat vihantunteet vellovat mielessä ja eroprosessi tuntuu epäoikeudenmukaiselta”, Määttä kirjoittaa.
Erityisesti yllättäen jätetylle ero voi olla kova paikka. Jättäjä on varmistanut oman selviytymisensä, mutta evännyt toiselta mahdollisuuden totuttautua ajatukseen. Jättäjä ei aina edes vaivaudu selittämään motiivejaan tai keskustelemaan. Moni Määtän haastattelemista eronneista on jätetty kirjelapulla kesken normaalilta tuntuneen arjen.
Jättäjälläkin on omat murheensa. Jatkuvat loukkaukset on kestetty hammasta purren ja parasta toivoen. Anteeksi antaminen ei voi kuitenkaan jatkua ikuisesti, ellei toinen tunnu edes yrittävän muuttua. Etenkin väkivaltaisessa suhteessa lähtemiseen liittyy syyllisyyden lisäksi pelkoa.
Uudenlainen identiteetti
Ihmiset määrittelevät usein oman identiteettinsä parisuhteen ja perheen kautta. Etenkin pitkään kodin hoitamiseen keskittyneet naiset tuntevat koko elämänsä romahtavan, kun perusturvallisuus katoaa.
Suhteen aikana on totuttu tiettyyn rooliin, josta irtautuminen on monelle vaikeaa. ”Minun oli opeteltava sanomaan minä eikä me”, kertoo yksi Määtän haastattelemista eronneista.
Oman identiteetin hakemista vaikeuttavat surutyöhön liittyvät paineet ja jatkuva henkinen vereslihalla oleminen. Määtän mukaan moni eronnut ei aluksi jaksa edes pukea vaatteita päälleen, saati sitten miettiä tulevaisuuttaan. Tulevaisuus saattaa tuntua täysin tyhjältä.
Määttä kuitenkin muistuttaa, että ero tarkoittaa usein oman itsenäisyyden löytämistä ja eteenpäin pääsemistä. Pahimman tuskan helpottaessa aletaan löytää hyviä puolia uudesta tilanteesta. Suhteen eteen uhratut asiat voidaan lunastaa takaisin.
Ystävien tuki ja ympäristön suhtautuminen
Määttä kehottaa eronneen lähipiiriä varomaan liikaa neuvomista. Hyvää tarkoittava mutta varomaton neuvo voi pahentaa tilannetta. Eronneen ei pitäisi vaatia neuvoja, jotka saattavat myöhemmin surettaa häntä. Ystävä tuntee helposti joutuneensa puun ja kuoren väliin.
Yhdelle ihmiselle ei kannata purkaa koko suruaan, vaan taakka pitäisi jakaa useamman luottoihmisen kesken. Ystävienkin jaksaminen on rajallinen. Eroon liittyy usein pitkäaikainen suremisen vaihe, jolloin puhumiselle on suunnaton tarve. Myös ammattiauttajasta saattaa olla apua tuntojen purkamisessa.
– Olen jokaisen eron sattuessa kuormittanut läheiset ystävät hetkeksi. Sitten kun viimein olen antanut asioiden mennä omalla painollaan, tilanne on helpottanut, kertoo 25-vuotias Anna.
Määtän mukaan ystävät saattavat olla epätietoisia sen suhteen, miten eronnut pitäisi kohdata. Ei olla varmoja, pitäisikö neuvoa vai pysyä hiljaa, surkutella vai onnitella. Eronneen täytyy loppujen lopuksi tehdä itse omat ratkaisunsa. Määttä kuitenkin sanoo, että asiasta vaikeneminen voi sekin ahdistaa. Kannattaa siis etsiä tasapaino auttamisen ja tilan antamisen välillä.
Ulkopuoliset eivät voi olla täysin perillä suhteen todellisuudesta, joten tuomitsemista pitäisi välttää. Määtän mukaan ero saattaa olla ympäristölle suurempi yllätys kuin eroaville itselleen. Sukulaisten ja ystävien asenteet saattavat näkyä yhteydenpidon lopettamisena tai riitelynä. Etenkin pienemmillä paikkakunnilla ero saattaa aiheuttaa voimakkaita reaktioita yhteisössä.
Jättävää osapuolta syyllistetään joskus siitä, miten suhteen päättyminen vaikuttaa kumppaniin. Määttä kuitenkin tähdentää, ettei ketään voi velvoittaa pysymään suhteessa ja kannattelemaan toista ihmistä. Sukulaisten voi olla vaikeaa ymmärtää, millaisia ongelmia heidän puolustamallaan jätetyllä tosiasiassa on. Hän on saattanut olla vaaraksi kumppanilleen ilman, että lähipiiri on sitä tiedostanut.
Usein jättäjät kuulevat hyväksyviä kommentteja puolisonsa suvulta. Tukeaan saattaa tarjota jopa anoppi tai appi, joka on tiedostanut suhteen ongelmat jo pidempään. Monet Määtän haastattelemista kertovat, että heillä on edelleen puheyhteys entisen kumppaninsa sukulaisiin ja ystäviin tai ainakin osaan heistä.
Erosimme ystävinä?
Julkisuudenhenkilöiden erojen yhteydessä näkee usein fraasin ”erosimme ystävinä”. Onko se todella mahdollista? Voiko entisen kumppanin kanssa olla ystävä jatkossa?
27-vuotias Sami vastaa kysymykseen toteamalla, että helpompiakin ystävyyssuhteita on olemassa kuin ystävyys entiseen kumppaniin. Ongelmia syntyy etenkin, jos entinen kumppani haluaa vielä elää mennyttä aikaa, eikä osaa päästää irti suhteesta.
Jos on erottu molemminpuolisessa yhteisymmärryksessä, ystävyys voi toimia jatkossa kivuttomasti.
– On sitten eri asia, kuinka usein tuollaisia eroja tapahtuu, Sami pohtii.
Anna myöntää, ettei ystävänä eroaminen ole ollut hänen suhteissaan mahdollista, koska surutyö vie aikansa. Hän on kuitenkin ajan myötä oppinut taas arvostamaan entisten poikaystäviensä hyviä puolia.
– Eihän kyse ole muusta kuin irti päästämisestä ja sitten siitä, että rakastaa tätä ihmistä sellaisena kuin hän on, vikoineen päivineen, ystävänä, Anna toteaa.
Yhdessä on myös rakennettu sosiaalinen verkosto, jonka menettäminen voi olla yksi eron vaikeimmista asioista. Moni yrittää pysytellä entisen kumppanin kanssa väleissä, jotta molemmat voisivat pitää suhteet yhteisiin ystäviin kunnossa.
22-vuotias Aino kertoo seurustelusuhteensa päätyttyä pyrkineensä nopeasti sopuun entisen poikaystävänsä kanssa. Koska kaveripiiri oli yhteinen, vihoittelu olisi vaikeuttanut asioita liiaksi. Vaikka toisen käytökseen oli joutunut pettymään, sopu oli kaikkien kannalta helpompi ratkaisu.
Myös 27-vuotias Maria on pyrkinyt säilyttämään suhteet entiseen kumppaniinsa hyvinä:
– Olin parisuhteessa entisen mieheni kanssa vajaat seitsemän vuotta ja niiden vuosien aikana meistä kasvoi ystävät toisillemme. Parisuhteemme ajautuessa karikolle ystävyytemme säilyi ehjin nahoin. Nykyään kuuntelemme toistemme rakkaushuolia ja muita elämän mukanaan tuomia asioita.
Sekä Aino että Maria ovat kavereita myös muiden entisten poikaystäviensä kanssa. Merin mielestä entisestä kumppanista voi tulla ajan kanssa erityisen hyvä ja luotettava ystävä, koska suhteen aikana on ehditty tutustua niin hyvin. Myös se, että uusi kumppani on hyvissä väleissä entisten tyttöystäviensä kanssa, on hänen mielestään hyvä merkki. Ystävyys osoittaa miehen olevan hyvä tyyppi, elleivät välit sitten ole epäilyttävän läheiset.
Pettäjän tie
Määtän mukaan uskottomuus on yleisin eroon johtava tekijä. Jotkut kokevat kumppanin uskottomuuden viimeisenä pisarana, joka katkaisee kamelin selän. Toisille yksiavioisuus on periaate, josta ei voi joustaa. Kertaloukkaus riittää luottamuksen menettämiseen.
Helmen keskustelupalstalla pettämisestä käydään kiivasta keskustelua. Halukkuus anteeksiantoon vaihtelee, mutta useimmat ovat samaa mieltä siitä, ettei toisen uskollisuudesta voi koskaan olla täysin varma.
Vaikka yhteisesti todetaan, että pettäminen tuntuu yleistyneen, luottamusta pidetään tärkeänä oman jaksamisenkin kannalta.
– Mielellään sitä uskoo toisen uskollisuuteen, mutta kun oikein ajattelee, niin eihän sitä koskaan tiedä. En silti pidä hyvänä vaihtoehtona epäillä toista jo valmiiksi; siitä ei tule kuin kaksi onnetonta ihmistä. Minä luotan, ja jos joskus – toivottavasti ei koskaan – toisin todistetaan, niin se on sen ajan murhe, toteaa nimimerkki Light Blue.
Nimimerkki Iroq pitää puolison jatkuvaa vahtimista merkkinä huonosta itsetunnosta:
– Kun on varma itsestään ja tyytyväinen elämäänsä sellaisena kuin se on, ei ole niin riippuvainen siitä miten toiset ympärillä toimivat. Jos toisen pitää olla 24/7 näköpiirissä ihan vain siksi, että voi olla varma hänen uskollisuudestaan, elämästä puuttuu jotain.
Nimimerkki Wolfheartin mielestä ihmisellä pitää olla kanttia joko korjata suhteen ongelmat tai jättää puoliso ennen muiden sänkyyn hyppäämistä:
– Minun logiikkani pettämisessä on hyvin selkeä. En itse voisi kuvitellakaan tekeväni mitään niin halpamaista. Mutta jos minua petetään, se on kerrasta poikki. Sellainen mies, joka ei tyydy yhteen naiseen kerrallaan, saa minusta olla ilman.
Määtän mukaan moni sellainen ihminen, joka kaipaa päällekkäisiä suhteita yrittää niiden avulla lieventää menettämisen pelkoaan. Jos kumppaneita on paljon varalla, ei yhden menettäminen satu niin paljon. Parisuhteeseen on usein sitouduttu epärealistisin odotuksin. Kun uutuudenviehätys väistyy, suhteeseen liittyvän vastuun kantaminen saattaa alkaa tuntua mahdottomuudelta.
Määttä muistuttaa, ettei julkinen parisuhteen virallistaminen takaa emotionaalista sitoutuneisuutta. Moni kokee avioliiton selkeyttävän suhteen pelisääntöjä. Parisuhde vaatii kuitenkin sitoutumistahtoa ja vastuun ottamista, jota ei voi ulkoapäin säädellä.
Aika parantaa haavat
Kommunikaation puute ja ongelmien kohtaamisen vaikeus tekevät yhdessäolosta mahdottoman tuntuista kituuttamista. Yhteisenä unelmana alkanut suhde muuttuu pettymyksien ja ongelmien vyyhdeksi.
Erostakin on kuitenkin mahdollista selviytyä katkeroitumatta. Vihan ja pettymyksen tunteet vaimentuvat ajan myötä. Uudet ihmissuhteet ja uudenlaiset kiinnostuksenkohteet tulevat vellovien vihantunteiden tilalle. Loukkausten ja halveksivien kommenttien teho vaimenee. Moni löytää itsestään voimavaroja, joita ei suhteen aikana ollut tiedostanut. Tuntuu hyvältä selvitä omin neuvoin.
Teksti: Tiina Kainulainen
Lähteet:
Lastensuojelun keskusliitto: Avioero,
Määttä, Kaarina: Avioeron tuska ja helpotus (Tammi 2002),
Tilastokeskus: Siviilisäädyn muutokset, Väestöliitto: Toimiva parisuhde
Kuvat: Shutterstock, Futureimagebank.com