Ensimmäisen isänpäivän tarina: Näin elämä muuttui kertaheitolla

Näin kertoo Jari, josta tuli pienen poikavauvan isä noin kuukausi sitten. Jarin ja hänen puolisonsa elämän mullistaneen tapahtuman jälkeen viikot ovat kuluneet sellaista vauhtia, että tuoretta isää melkein hirvittää.

– Viikko on nykyään lyhyt aika, se menee ihan hujauksessa. Muuten perheemme arki sujuu luontevasti, sen isompia paniikkireaktioita ei ole vielä tullut, Jari kertoo.

Vauvaperheen arki on ollut Jarille positiivinen yllätys.

– Alkuun pelkäsi, että tämä olisi hirveää ruljanssia ja hiukset revitään päästä kun ei jaksa, mutta ihmeen hyvin sitä jaksaa. Tietysti heräilyt ja ympärivuorokautinen hoito on raskasta, mutta ei huonolla tavalla stressaavaa. Olen yllättynyt siitä, että tämähän on oikeastaan mukavaa, Jari naurahtaa.

Tankkauskerta, joka ei unohdu

Jari kertoo, että heidän parisuhteessaan lapsi oli toivottu ja suunniteltu - mutta ihan ilman epäilyksiä vauvaa ei ryhdytty yrittämään.

– Kyllä sitä paljon mietti, että onko minusta isäksi ja haluanko sitä todella. Alitajuisesti olen tiennyt jo pienestä pitäen, että haluan lapsia, mutta kun piti tehdä todellisia suunnitelmia, niin kyllä kaikenlaisia ajatuksia piti käydä läpi.

Positiivisesta raskaustestistä Jari kuuli, kun hän oli matkalla yövuorosta kotiin. Vaimo soitti aamuyöllä ja kertoi olevansa raskaana.

– Olin jo aika lähellä kotia, mutta bensa oli loppumassa autosta. Sellaista tankkauskertaa ei ole kyllä aiemmin ollut - ajattelin vain, että musta tulee isä, nyt se tärppäsi! Sitä tunnetta ei tule ikinä unohtamaan, Jari kertoo.

– Se oli sellainen värisevä olotila, kova sisäinen tärinä, jota on vaikea kuvailla.

Isäkin voi eläytyä synnytykseen

Jari kertoo, että heidän paikkakunnallaan isä otettiin hyvin huomioon jo raskausaikana. Hän oli mukana neuvolakäynneillä alusta asti, ja tuleva isä toivotettiin tervetulleeksi terveyskeskuksissa.

– Missään vaiheessa ei ole tullut sellainen olo, että olisi ulkopuolinen. Neuvolassa isää tarvitaan yhtä lailla kuin äitiäkin, koska yhteisen lapsen asioita siellä käydään läpi.

Lopulta oli synnytyksen aika, ja Jari oli mukana. Hän oli päättänyt, ettei mieti liikaa sitä, miten se menisi.

– Olin kuullut, ettei se ikinä mene suunnitelmien mukaan. Meilläkin kävi niin, että alkusynnytys meni oikein mukavasti, mutta loppupuolella tarvittiin enemmän lääkäreitä. Kaikki meni loppujen lopuksi hyvin, mutta pari kertaa sitä tunsi itsensä vähän ulkopuoliseksi, kun lääkärit hätäisesti suunnittelivat tulevaa. Tosin vaimonikin sanoi, että siinä hyörinässä oli myös äiti aika ulkopuolinen, Jari kertoo.

Muuten Jari eli täysillä mukana ja tuki puolisoaan.

– Ei sitä nyt tietenkään mitenkään voi äidin kipuihin verrata, mutta sen verran olin itsekin puristamassa loppuvaiheessa, että vatsani oli aivan kipeä, Jari nauraa.

Jarin mukaan se tunne, kun oman lapsensa saa ensi kertaa syliin, on uskomaton.

– Ei siinä voi muuta kuin herkistyä, on se niin mahtava juttu. Tunteet tulevat suorastaan ryöpsähdyksenä, kun kuulee oman vauvansa ensimmäisen itkun. Samaan aikaan siinä lapsessa on jotain hyvinkin tuttua ja samaan aikaan lähellä on ihan uusi ihminen.

Vauva, kuin kukka kämmenellä

Oman lapsen hoitaminen tulee Jarin mukaan yllättävän luonnostaan.

– Pelkäsin etukäteen vähän sitä, miten se tulee menemään, kun ei ole kokemusta vauvan hoitamisesta. Oman kohdalla se on kuitenkin erilaista, helpompaa, sitä uskaltaa aivan eri tavalla ryhtyä hoitamaan. Suosittelen jokaiselle isälle sitä, että alusta asti tekee osuutensa - kyllä se jotenkin on sisäänrakennettu ihmiseen.

Yksi iso haaste on ollut se, kuinka isä voi tukea äitiä rutiinien pyörittämisessä. Vauva tarvitsee jatkuvasti äitiä ruokailuun, öisinkin, joten Jarin mukaan isä pääsee alkuvaiheessa hieman naista helpommalla.

– Olemme koittaneet tehdä työnjakoa niin, että minä hoidan vauvaa aamuisin ja vaimoni saa nukkua silloin. Kyllä jokaisen isän pitää käydä läpi se ajatus, että vauvan äiti tarvitsee apua ja tukea, vaikka hän ei sitä koko ajan pyytäisikään.

Moni tuore äiti kertoo, että lapsen syntymän jälkeen elämän näki uudella tavalla - jokin aiemmin normaali asia saattaa yllättäen alkaa pelottaa.

– Toki sitä isäkin on huolissaan ja varovainen, lasta haluaa pitää kuin kukkaa kämmenellä. Vastuu painaa, kun haluaa kaiken aikaa varmistaa, että lapsella on mahdollisimman hyvin asiat. Hän kun ei voi vielä mitenkään pitää itsestään huolta.

Ei mikään hyssykkä-vauva

Jarin mukaan oman vauvan luonnetta on vielä vaikeaa arvioida, kun aiempia vertailukohteita ei ole.

– Mutta sen voin sanoa, että ei tämä niitä helpoimpiakaan vauvoja ole, hän kertoo.

– Kyllä hän tuntuu aika temperamenttiselta ja vaativalta, kärsivällisyyttä ei ole kerta kaikkiaan yhtään, mutta olen ajatellut sen niin, että tämähän on ihan hyvä näin. En välttämättä mitään hyssykkä-vauvaa edes haluaisi - kyllä vauvassa pitää olla vähän särmää ja luonnetta, Jari nauraa.

Ensimmäinen isänpäivä alkoi lahjapaketilla ja yhteisellä perhehetkellä.

– Vauva tuli viereeni I love dad -paita päällä. Hän esitti viestinsä siis paidassa, kun vielä ei osaa sitä sanoin ilmaista, Jari nauraa.

Lippu salkoon ja kaupat kiinni isien kunniaksi