USA 1997. Ohjaus: Robert Zemeckis. Käsikirjoitus: James V. Hart & Michael Goldenberg. Perustuu Carl Saganin romaaniin. Kuvaus: Don Burgess, A.S.C. Leikkaus: Arthur Schmidt. Lavastus: Ed Verreaux. Musiikki: Alan Silvestri. Erikoistehosteohjaaja: Ken Ralston. Tuotanto: Robert Zemeckis & Steve Starkey. Pääosissa: Jodie Foster, Matthew McConaughey, Tom Skerritt, William Fichtner, James Woods, David Morse.
Robert Zemeckis ottaa selkeän askeleen eteenpäin Hollywoodia otteessaan pitävän scifi-innostuksen synnyttäneistä elokuvista. Carl Saganin romaaniin pohjaava Ensimmäinen yhteys lähestyy temaattisesti Stanley Kubrickin legendaarista Avaruusseikkailu 2001-mestariteosta ja sitoo kaipuun universaalisesta yhteydestä amerikkalaiseen (media)realismiin ja yhteiskunnan sosiaalisiin kerrostumiin. Ensimmäistä kertaa tarina noteeraa myös ulkomaailman (maapallolla), mikä nostaa mukavasti myös hiuksenhienoa itseironian peiliä amerikkalaisten eteen.
Elokuva kertoo tähtieteilijä Ellie Arrowaysta (Foster), joka on siirtynyt rikkonaisen lapsuuden lyhytaaltoharrastuksesta universumin kaikujen kuunteluun maapallon vahvimmilla teleskoopeilla. Ellie uskoo tieteen keinoihin todistaa maapallon olevan vain yksi elämänmuoto maailmankaikkeudessa. Hänen tutkimuksiinsa ei kuitenkaan usko avaruustutkimuksen johtaja Drumlin (Skerritt), ja Ellien saa rahoitettua avaruudenkuuntelunsa omalaatuisen miljonäärin S.R. Haddenin (Hurt) avustuksella. Hasllitus on kuitenkin aikeissa puuttua peliin kunnes yhtäkkiä teleskoopit vastaanottavat vieraita viestejä Vegan tähdistöstä. Lumivyöryn lailla alkava hulabaloo kytkee havainnon kylkeen niin uskonasiat kuin vallankäytön keinottelunkin. Kuka saa matkustaa tähtien taakse muukalaisten lähettämien piirustusten mukaan rakennetulla aluksella?
Robert Zemekisin elokuvan avauskohtaus on vaikuttava: kankaan täyttävä maapallo moninaisine äänineen alkaa jäädä avaruuden kaukaisuuteen ja jää lopulta leijumaan täydelliseen hiljaisuuteen ikuisuuden päähän ohitettujen tähtisumujen taakse. Prologi määrittelee selvästi elokuvan suunnan; isosilmäiset muukalaiset ja hyönteismäiset alienit kuuluvat muihin tarinoihin, yhteys universumiin vertautuu nyt niin ihmisten henkisiin voimavaroihin kuin sosiaalisiin yhteyksiinkin.
Jo Forrest Gumpissa äärimmäisen sujuvan dramaattisen tarinankuljetuksen lahjoja väläytellyt ohjaaja rakentaa Ensimmäisestä yhteydestä silmiä ja vatsanpohjaa hivelevän matkan maailmankaikkeuden ja ihmisymmärryksen alkulähteille. Ihminen kietoutuu kiehtovasti osaksi universumia omista tunteista ja järjestä kumpuavine ongelmineen.
On vaikea kuvitella ketään muuta kuin Jodie Foster esittämään Ellie Arrowayn kompleksista roolia. Foster viestii olemuksellaan ilmiselvää älykkyyttä ja samalla pystyy julkituomaan tunteet ja syvällä jäytävän kärsimyksen katsojan eteen niin käsinkosketeltavasti, että sitä ei voi olla uskomatta. Hän luo Ellien katseeseen mieletöntä syvyyttä lähestyessään tuntemattoman alkulähteitä.
Elokuvan muut näyttelijät ja oikeat mediahenkilöt kruununaan presidentti Clinton työskentelevät niinikään mallikkaasti. Oikeiden henkilöiden käyttö on selkeä alleviivaus pyrkimyksestä scifi-genren fantasianomaisuuden selkeyttämisestä. Zemeckis sitoo fantastisen aiheensa niin syvälle olemassaoleviin valtarakenteisiin ja ihmisten suhteisiin itseensä ja ympäristöönsä, että elokuva löytää itselleen aivan uusia mittasuhteita.
Ensimmäinen yhteys on upea osoitus elokuvakäsityksen laajenemisesta. Hollywoood-rahoilla uskalletaan vihdoin tehdä muotteja uudelleen muovaavia elokuvia, joista jää jälkeen muutakin kuin hampaankoloon jääneet popcornin palaset. Ensimmäinen yhteys on vaikuttava elokuva.
Teksti: Jari Rantala
Kuvat: Finnkino